keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Elämän keveyttä

Surautin viikonloppuna Suomessa ollessani ompelukoneella lisäpitsin vähän liian lyhyehkön mekon helmaan. Nyt se tuntuu edes vähän siveämmältä. Kynteni hohtelivat vielä maanantaina hopeisina.

Kun olen viitseliäällä tuulella hurautan kahvini maidon vaahdoksi sauvasekoittimella. Näinkin pieni asia tuntuu hemmottelulta ja piristää arkipäivää opiskelun lomassa.

Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät lue kirjoja. Minulle jopa unen saaminen on hankalaa ellen lue jotain ensin sängyssä. Viime aikoina lukemiseni taso on tosin ollut juurikin vain se yksi sivu ennen nukkumaan menoa. Asiaa ei ole helpottanut se, että tällä hetkellä luen kirjaa, joka vaatii oikeasti hieman ajattelua. Milan Kunderan The Unbearable Lightness of Being on todella mielenkiintoinen, kaunis ja hengästyttävä, mutta ei kovin helposti pureskeltava. Mutta en oikeastaan halua kirjojen sellaisia olevankaan, koska sitä varten minulla on komedia tv-sarjat.

Joululahjaksi saamani H&M:n lahjakortti löysi kohtalonsa. Lintumekko oli niin hurmaava, että löysin itseni kassalta heti sovituksen jälkeen. Tämä on minulle todella epätyypillistä, sillä useimmiten puntaroin ostopäätöstä niin pitkään, että kaupan mallisto ehtii vaihtua jo kahdesti. Ehkäpä tästä johtuen kärsin jonkin aikaa ostokrapulasta ja aloin pohdiskella kuluttamista enemmänkin. Pidän mekosta toki edelleen todella paljon, mutta minusta on hyvä välillä miettiä, mitä me oikeasti tarvitsemme. 


























En näemmä osaa kirjoittaa yhtään tekstiä, joka ei liittyisi ruokaan. Kokkailin kuitenkin maanantaina pastaa, josta tuli ihanan keväisen näköistä. Yhdistin oikeastaan useampaa reseptiä ja lopputulos oli varsin herkullinen ja helppo katkarapu-mozzarella-kesäkurpitsa-sitruuna -pasta. Paistoin ensin valkosipulia, chiliä, sipulia ja kesäkurpitsoja pannulla. Sitten vain sekaan kermaa, sitruunan kuori ja mehu ja tietenkin suolaa ja pippuria. Sekoitetaan kastike pastaan ja päälle heitellään katkarapuja, juustoa ja basilikaa. Mozzarellan sijaan suosittelisin kuitenkin käyttämään jotain maukkaampaa juustoa. Olen aikaisemmin tehnyt kesäkurpitsa versiota parmesaanilla ja vuohenjuustolla ja katkarapu-pastaa fetalla. Nami-nameja molemmat.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Nahkatakista ei päivääkään

Jos pääskysestä ei ole päivääkään kesään,  niin nahkatakista ei ole päiväkään kevääseen.Tämä merkittävä käännöskohta tapahtui minun osaltani viime keskiviikkona. Voi, kuinka olenkin takki-ystävääni kaivannut.



























Heh mikä hobitti kuvassa. Taisin olla lounastamassa, kun photogeenisyyttä jaettiin. No lounastamassa (tai siis ennemminkin päivällisellä) nytkin oltiin. Ruksasimme nimittäin thai-ravintola Kruan To eat- listastamme. Paha vain, että kun yksi paikka saadaan vedettyä listalta yli, niin kaksi uutta ravintolaa lisätään. Makunystyrät tykkäävät, lompakko ja kunto eivät niinkään.





Krua kehuu nettisivuillaan olevansa ainoa nykyaikainen thai-ravintola Tallinnassa. Thai-ruoka kuuluu lemppareihini ruoanlaiton maailmankartalla, joten pakkohan tämä oli käydä testaamassa. Itse popsin paistettuariisiä jättikatkarapujen kera ja jälkiruoaksi friteerattuja banaaneja. Hyvää oli, mutta parhaiten mieleeni jäi tuo ystäväni tilaama tulinen kalakeitto, jota sain vähän maistaa. Soppa poltteli jopa minun tuliseen ruokaan tottunutta kieltäni aikalaisella voimalla, mutta silti se ei päässyt liikaa dominoimaan keiton muita makuja. Oppisipa itsekin maustamaan ruokaa yhtä taidokkaasti. Tänään on taas luvassa lisää ravintola testailuja Tallinnassa. Tätä menoa kirjoittelen ensi vuonna blogiin vertailuja pussinuudeleista ja purkkitonnikalasta.  

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Mekosta paita, vai sittenkin lampunvarjostin?

Kuten vihjailin aiemmin, minulla on pari vaatteiden tuunaus-projektia työnalla. Yhden niistä sain lopulta valmiiksikin, kun vihdoin löysin hapsunauhaa (onkohan sille joku virallinen ja järkevän kuuloinen nimikin?) Abakhanista. Yritin sitä aikasemmin metsästää Suomen Eurokankaasta, mutta sieltä sain vain ei-oota. Aloin jo kuvitella, että etsin jotain sukupuuttoonkuolutta. En voinut uskoa silmiäni, kun Abakhanin hyllyillä hapsunauhaa oli jopa useaa vaihtoehtoa ja päällimmäisenä tuo ihana pitsireunainen. 

Itse ompeluprojekti oli nauhan löytämisen jälkeen super helppo. Olin aikasemmin jo ratkonut mekon trikoisen alaosan irti, koska en erityisemmin käytä tiukkoja trikoo mekkoja, ja taisipa siinä joku vanishinkin päihittävä tarha olla. Sitten vain ompelin hapsunauhan alareunaan, ja voilà, projekti valmis. 






























Näyttää vähän lampunvarjostimelta, mutta olenhan kyseisenlaisten lamppujen fani. Pitsin alareuna pääsi vähän venähtämään ratkottuani kuminauhan siitä irti, ja siksi nauha on kuprulla. Paitaa jonkin aikaa tuijoteltuani, aloin kuitenkin todella pitämään tästä suunnitelmastani hieman eroavasta lopputuloksesta. Näyttää oikeasti vielä paremmalta päällä. Nyt pitäisi vielä saada sellaiset kelit, että paitaa voisi käyttää ilman navan muuttumista siniseksi. Sovittelin paitaa jo korkeavyötäröisten farkkushortsien pariksi, ja en enää millään malttaisi odottaa kesää.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Viikonlopun touhut

Viikonloppu Tallinnassa oli taas hauska ja herkullinen. Kävimme lauantaina tyttöjen kanssa kokeilemassa Kalasadama-alueella sijaitsevan Kohvik Moonin ruoka tarjontaa. Ravintola on saanut paljon ylistystä osakseen, joten olin visiitistä innoissani. Mutta koskas minä en ruoasta olisi inoissaan. Enkä kyllä ollut innoissani syyttä. Jo annosten ulkonäkö saa syljeneritykseni käymään ylikierroksilla. Pitikin alkaa latailemaan näitä kuvia jääkaappi tyhjillään...



Pääruoaaksi valikoin ankkaa ja paistettuja vihanneksia ihanassa hunaja-sitruuna kastikkeessa. En niinkään lihasta hirveästi välitä, paitsi jos se on tarjoiltu hyvän kastikkeen kanssa. Tällä kertaa meni kyllä nappiin. Yllätin itseni jälkkärivalinnallani, kun sivuutin suklaisemman vaihtoehdon, ja tilasin juustokakkua kirsikkasorbetin kanssa. Eipä yhtään haitannut, varsinkaan tuon kirsikkasorbetin osalta. Kuten monissa Tallinnan kahviloissa ja ravintoloissa, myös Moonin sisutuksessa on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin ja luotu persoonallinen ilme. Erityisesti kahvikuppi -lamppu ja peiliseinä kiinnittivät huomioni. Lamppu johtaa ajatukseni aivan toisiin maailmoihin. Istuinkohan sittenkin Liisan Ihmemaassa Hullunhatuntekijän teekutsuilla vai ihalinko Kaunottaren ja Hirviön tanssivia astioita. Vai olenko kenties vain katsonut liikaa Disney-elokuvia?

Moonista suuntasimmekin sitten vanhaan kaupunkiin XX-Sajandiin drinkeille. Kuten olen varmaan aikaisemmin maininnut, tämänkin paikan kekseliäs sisustus viehättää silmääni. Toivottavasti näistä kuvista se tulee edes jotenkin esille.    




Viikonloppu päättyi sunnuntai-iltana Mad Murphysiin kaverini juontamaan open mic- iltaan. Tämä pubi on niitä harvoja paikkoja Tallinnassa, josta saa hyvää kuivaa siideriä. Lisäksi tarjolla on myös kaikenlaista baari purtavaa, mikä on minun kaltaiselleni syöpölle aina plussaa. Tuon kyltin perusteella tarjolla on myös skotlantilaista "herkkua" Haggista, mutta luulen, että sen maistelu saa vielä odottaa. Tosin ensi viikolla on tiedossa matka Skotlantiin...


Kaiken kaikkiaan todella mahtava viikonloppu jälleen kerran. Ensi viikonlopun vietänkin pitkästä aikaa Suomen puolella. Vaikka onkin ihana päästä näkemään taas perhettä ja ystäviä, alkaa lähestyvä kesä ja muutto pois Tallinnasta vähän ahdistamaan. En todellakaan uskonut, että tulisin täällä näinkin hyvin viihtymään. Mutta on myös aika mahtavaa, että minulla on nyt kaksi paikkaa, joita voin kutsua kodikseni. :)

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Matka tuhannen ja yhden kankaan kauppaan

Poikkesin eilen tavallisilta reiteiltäni ja hyppäsin 3 -ratikkaan, suuntana hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva Abakhan-kangaskauppa. Olen liikkeessä kerran aikaisemminnkin vieraillut, joten tiesin valmiiksi millainen kangas ja ompelutarvike -taivas on kyseessä. Suosittelen ehdottomasti kaikkia näpertelyn ystäviä katsastamaan paikan Tallinnaan eksyessään. Perille pääsee helposti, kun ottaa keskustasta 3- tai 4- ratikan ja jää pois Vineeri pysäkillä. Puoti sijaitsee aivan pysäkin vieressä, joten sen ohittaminen vaati jo aikamoista taitoa. 








Suomen Eurokankaaseen tottuneille valikoiman laajuus on varmasti vaikuttava. Kaupasta taitaa löytyä kaikki ja enemmänkin, mitä ompeluun voi vain tarvita. Erilaisia kankaita tuntuu riittävän silmän kantamattomiin. Hinnat ovat mielestäni myös varsin edulliset. Tällä hetkellä liike viettää 21. syntymäpäiväänsä ja lähes kaikki hinnat on alennettu 30-70 prosentilla huhtikuun loppuun asti. 



Keskityin hiplailemaan pitsejä ja kankaita niin pitkäksi aikaa, että kuvien otto unohtui, kunnes kauppaa alettiin jo sulkea. Niinpä parhaat yksityiskohdat jäivät kuvaamatta, mutta kai nämäkin otokset tuovat esille Abakhanin valikoiman laajuutta. Tuli sitä jotain myös ostettua muutamaa tuunaus projektia varten, mutta niistä lisää vähän myöhemmin. 

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Viikonlopun sävelet

Viikonloppuni sattui olemaan varsin musiikki painotteinen. Perjantai-ilta meni mukavasti kaverini keikalla XX Sajand -kahvilassa. Tykkään kahvilan/baarin ilmeestä ja laajasta drinkkilistasta. Tällä kertaa kokeilin Hemingway Daquiria puhtaasti nimensä takia. Kukapa nyt Hemingwayta voisi vastustaa. Ja itse keikkahan oli tietenkin hyvä. En ottanut kuvia, mutta käykää ihmeessä kuuntelemassa herran musiikkia SoundCloudissa! Itse ainakin tykkäisin, vaikka ei tuttuni olisikaan.

Lauantaina kävin sitten vähän tutkailemassa Tallinn Music Weekin tarjontaa. Ostimme liput  Kino Sopruksen näytökseen Evan & Manun vuoksi, mutta muutama muukin bändi kuulosti youtube kuunteluiden perusteella lupaavalta.


Ensinäkin haluan kehua itse tapahtumapaikkaa elokuvateatteri Kino Soprusta vanhassakapungissa. Wikipedia osaa kertoa, että pytinki on pystytetty vuosina 1953-35, mutta tyyliltään se muistuttaa uusklassista arkkitehtuuria. Elokuvateatterin erityispiirre on katsomon yläpäässä sijaitseva baari, josta voi ostaa virvokkeita elokuvan tai keikan aikana. Virkistävää vaihtelua perus finnkinojen jälkeen.  

Eva & Manu soittivat kauniisti ja tunteella. Kyseessä on suomalais-ranskalainen pariskunta, joka julkaisi ensimmäisen albuminsa viime vuonna. Kappaleet ovat syntyneet pariskunnan matkalla ympäri Eurooppaa. Äänet soivat kauniisti yhteen ja musiikki on yksinkertaisuudessaan vaikuttavaa. Mutta mitäs minä asiasta pölötän, kuunnelkaa itse: 



Norjalaista Highasakite -bändiä olin kuunnellut vain parin kappaleen verran, mutta sekä itse musiikki, että visuaalinen ilme hurmasivat minut. Lavalle viritetyt valot ja värikkäät sulat johdattivat musiikin taianomaiseen tunnelmaan. Seuraava kappale tulee ainakin kuulumaan kesän soittolistalleni, sillä oletuksella, että kesä tänne kylmään pohjolaan suvaitsee joskus saapua. 



Olen aika hidas tutustumaan ja innostumaan uusista bändeistä, vaikka musiikkia aika intensiivisesti kuuntelenkin. Usein alan hehkuttaa jotain bändiä, kun se on jo Suomessa vieraillut ja lehtien kansia vuoden koristanut. Siksi innostuin mahdollisuudesta kuunnella ennestään aika tuntemattomia artisteja ja tätä kautta löytää uutta kuunneltavaa. Ehkäpä kerrankin pääsen olemaan se musiikkiguru, joka voi suositella muille jotain uutta.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Seriously?

Siskoni ja äitini kanssa tuli tosiaan kierreltyä hieman kauppoja. Itse teen sitä aika harvoin ja oikeastaan hyvä niin. Aina sitä löytää kaikkea ihanaa, jota ilman eläminen tuntuu mahdottomalta, vaikka ennen kauppaan astumista kyseisen esineen olemassaolosta ei ollut aavistustakaan. 

No sorruin kuitenkin turhakkeeseen ja nyt nämä kisut odottavat kovasti lumien sulamista. Puolustuksekseni voin vain näyttää nämä kuvat ja sanoa: Kattokaa nyt miten söpöt!



























Kengät saivat minut pohtinut pukeutumista ja sitä millaisen kuvan se antaa ihmisestä. Koska eihän sitä voi kieltää, että pukeutuminen ja ulkonäkö vaikuttavat voimakkaasti ensivaikutelmaamme henkilöstä. Minua erehdytään usein luulemaan ikäistäni nuoremmaksi ja tyttömäinen tyylini ei varmaan auta asiaa. Politiikkaa opiskelevana en voi olla välillä miettimättä pitääkö minun mahdollisesti muuttaa tyyliäni tulevaisuudessa, jotta minut otettaisiin vakavasti. Vai muuttuuko se peräti itsestään iän myötä. Vaikka tyylini ei nyt ehkä ihan sinne kaikkein oudoimpaan kategoriaan kuulukkaan, on se aika kaukana hillitystä jakkunaisesta. Useimmat ihmisethän tietenkin pukeutuvat eri tavalla töihin ja vapaa-ajalle, mutta minulle oma tyyli on kuitenkin sen verran tärkeä, etten siitä aivan täysin haluaisi luopua.

Oikeastaan asiaa on vähän turha murehtia vielä ja luultavasti pukeutumistyylini ehtii vielä kehittyä ja muuttua ennen kuin varsinaisesti siirryn työelämään. Toistaiseksi tepsuttelen tyytyväisenä kisu-kengissä, ja selitän kaikille, että opiskelen yliopistossa enkä ala-asteella.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Turistipäivä Tallinnassa

Viime viikonloppu meni mukavissa merkeissä, kun siskoni ja äitini tulivat luokseni vierailulle. Päivä lähti käyntiin minun luonani kahvilla, josta sitten suunnistimme läheiseen Kardiorgin puistoon ja nykytaiteen museoon Kumuun. Sellainen varoituksen sanainen  muille Kumusta kiinnostuneille, että museo aukeaa vasta yhdeltätoista. Saimme siis vähän aikaa ennen sisälle pääsyä kierrellä puistossa ja katsella Kardiorgin palatsia, eli Pietari Suuren kesämökkiä ja presidentin linnaa. Kumu rakennushan on suomalaisen arkkitehdin Pekka Vapaavuoren suunnitelema ja mielenkiintoinen pytinki onkin käsittääkseni saanut kehuja osakseen.





Kiireisen aikataulumme vuoksi kiersimme nopeasti läpi vain muutaman näyttelyn. Ensin tutstuimme ylimmässä kerroksessa nykytaiteilija Raoul Kurvitzin töihin. Täytyy sanoa, että kuten nykytaiteen kohdalla aina välillä, niin osa teoksista meni kyllä aika korkealta yli ymmärryksen. Mutta muutama teos kyllä puhuttelikin, kuten esimerkiksi pimeä huone täynnä johtoja ja vilkkuvia tietokoneita. Tuli aika ahdistunut fiilis nykyajasta. Kuvan lasipatsas oli myös hyvin vaikuttava, samalla sekä uhkaava, että kaunis. Kävimme myös kiertämässä todella mielenkiintoisen näyttelyn, jossa esillä oli Viron neuvostoaikasta taidetta. Äitini on joskus käynyt näyttelyn läpi oppaan opastuksella ja kuulemma silloin maalaukset ja niiden kansallistuntoa nostattavat piilomerkitykset avautuivat paremmin.



Kumusta suuntasimme sitten vanhaankaupunkiin lounaalle kahvila Must Puudeliin. Olen käynyt Must Puudelissa ennenkin kahvilla, mutta söin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Itse tilasin kurpitsarisottoa ja jälkiruoaksi vielä palan browniekakkua. Molemmat olivat hyviä ja halpoja. Kahvilasta suuntasimme sitten kauppoja kiertelemään ja muutaman ostoksenkin tein. En kuitenkaan päätynyt ostamaan noita korkokumppareita, vaikka ne aika hupaisat ovatkin. Tallinnassa nainen ei ilmeisesti sadekeleilläkään luovu koroistaan.

Hemmottelu päiväämme kuului myös kasvohoidot ja kulmien ja ripsien värjäys kosmetologilla. Tämän kokemuksen pohjalta voin ainakin suositella Stockmannin yläkerrassa sijaitsevaa Desiree kauneushoitolaa. Kosmetologi puhui sen verran suomea, että tiesin millon sulkea ja avata silmät. Kahden tunnin aikana tuli kyllä rentouduttua niin hyvin, etten enää oikein osannut käyttää jalkojani hoitopöydältä noustessa. Olin värjäysten lopputulokseen todella tyytyväinen ja meikkaaminen onkin nyt vienyt paljon vähemmän aikaa.




Vieraani yöpyivät Radisson hotellissa, jonka näköala baaria on kehuttu paljon. Ennen illalliselle lähtöä me siis päätimme käydä drinkeillä ihailemassa maisemia. Itse herkuttelin mansikka margaritalla, joka oli sekä hienon näköinen, että hyvän makuinen. Aivan kuin olisi sorbettia syönyt. Myös näköala oli hieno, vaikka ilma olikin aika kalsea. Parhaimillaan paikka on varmaan kesäisin, kun ulkona terassilla pystyy olemaan kauemmin kuin vain muutaman minuutin. 

Syömään menimme Rotermannissa sijaitsevaan Alter Ego -tapasravintolaan. Kyseessä on hieman kalliimpi fine dining -ravintola, mutta Suomen hintoihin verrattuna se on edullinen. Itse ainakin nautin ruoasta todella paljon. Alkuun otimme muutaman tapaksen: perinteisen espanjalainen herkun öljyssä paistetut valkosipuli jättiravut, hummusta ja paistettuja perunoita. Olen heikkona noihin katkarapuihin, joten se annos oli tietenkin suosikkini, mutta myös hummus ja perunat olivat herkullisia. Parhaiten mieleeni on jäänyt kummittelemaan tilaamani pääruoka. Riistaruoan ystävänä, juuri sopivan kypsä peuranliha kanttarelli kroketin, punajuuren ja chilikastikkeen kera, oli nappivalinta ja tuo edelleen veden kielelleni.

Sunnuntaina ehdimme vielä kierrellä vähän kauppoja ja käydä vanhassa kaupungissa kahvilla, ennen kuin vilkuttelin vierailleni hyvästit satamassa. Nautin kyllä todella, kun ystävät ja perheenjäsenet vierailevat luonani, sillä pääsen silloin itsekin leikkimään turistia.