perjantai 31. toukokuuta 2013

Maalaismaisemia Skotlannista

Viimein julkaisen viimeisetkin kuvat Skotlannin matkaltani. Tällä kertaa esittelyssä tukikohtanamme toiminut Stirling, missä ystäväni asuu ja opiskelee. 

Stirling ei kaupunkina ole mikään erikoinen ja oikeastaan pyörimmekin enemmän kampuksella ja läheisessä kylässä, missä ystäväni koti sijaitsi. Yliopistoalue kuitenkin hurmasi minut vehreydellään ja ympäröivillä kukkuloilla. Stirling on myös tunnettu Skotlannin vapaussodan taistelupaikka. Itse en ole Braveheart elokuvaa nähnyt, mutta ensimmäisessä kuvassa kaukana siintävällä William Wallace monumentilla on siinä kuulema keskeinen osa.





Kierreltyämme ahkerasti Skotlannin eri kaupunkeja, oli viimein aika tutustua vähän maaseutuun. Ystäväni luota oli noin puolentunnin kävelymatka herttaiseen maatilakahvilaan, jossa söimme lounaamme. Matkanvarrella törmäsimme myös useampaan söpöön elukkaan. 









Kylä, jossa ystäväni asustelee oli myös todella herttainen. Ensimmäisenä iltanamme haimme perinteiset fish&chips -annokset ja suuntasimme ne kourassa läheiseen pubiin, jossa ateriamme koheni vielä paikanpäällä valmistetulla siiderillä. Ei ihme, että hymyilytti. Viimeinen päivä puolestaan päättyi saman kahvilan "Skotlannin parhaalla" jäätelöllä. 






Skotlannista jäi kyllä todella positiivinen kuva, eniten varmaan aivan mahtavan matkaseurani vuoksi. Mutta myös vehreä ja kumpuilevat maisemat ja viihtyisät kaupungit, pubit, kahvilat, kaupat, ravintolat ja elokuvateatteri varmistivat, että matka oli onnistunut. 

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kirja käärittynä nättiin pakettiin

The Great Gatsby (Kultahattu) oli aika lailla sitä mitä osasin odottaakin tämän romaanin, Baz Luhrmannin, näyttelijäkaartin ja soundtrackin yhdistelmältä. Visuaalisesti hieno, melodramaattinen tarinankerronta ja hyvää musiikkia. 



Kriitikot eivät ole ilmeisesti elokuvasta nauttineet, mutta minä kyllä viihdyin teatterissa todella hyvin, vaikka 3D lasit nenällä painoivatkin. Ymmärrän kyllä osan kritiikistä. Kohtaukset olivat välillä liioitellun melodramaattisia vieden hahmojen tunteilta tehoa. Erityisesti minua ärsytti Daisyn tulkinta, vaikka Carey Mulligania ihannoinkin. Kirjassa keskityin enemmän Daisyn pinnallisuuteen, kun taas elokuvassa Daisysta tehdään enemmän uhri.



Mutta tätä kaikkea osasin tavallaan odottaakin, sillä Baz Luhrmann on tunnetusti draamoissaan hyvin suureellinen. Oikeastaan siis sain suunnilleen sen mitä tilasinkin: kirjalle luodun upean visuaalisen maailman. 20-luku on tyylinsä puolesta yksi lempi vuosikymmenistäni ja kaikkien upeiden asujen ihastelu oli suuri osa elokuvanautintoani. Oma suosikkini on Daisyn (Carey Mulliganin) asu edellisessä ja seuraavassa kuvassa. 




















Kuvat täältä

3D oli aivan turha lisä elokuvaan, aivan kuten arvelinkin. Ei todellakaan nenäni kärsimyksen arvoista pitää niitä laseja nokalla kaksi ja puoli tuntia. En ole toistaiseksi nähnyt vielä yhtään elokuvaa, jossa 3D oikeasti toimisi. Yleensä se saa elokuvan näyttämään ärsyttävästi animaatiomaiselta.

Viimeiseksi pitää vielä mainita, että leffalla on aivan upea soundtrack, jote olenkin kuunnellut paljon ennen ja jälkeen elokuvan. Vaikka Kanye Westin tahtiin tuskin 20-luvulla svengattiin, sopi musiikki minusta elokuvaan yllättävän saumattomasti. Tämä saattaa tosin johtua siitä, että jo viikkoja etukäteen Florence + The Machinen ja Lana Del Rayn elokuvaa varten tekemät kappaleet olivat minulla tehokuuntelussa. Ja löytyihän elokuvasta muutama muukin mahtava kappale. Jopa tosiaan Kanye West ja Jay Z kolahtavat, vaikka normaalisti en  näiden herrojen ja muiden vastaavien veikkojen musiikista niin perustakkaan. Saattaa tosin olla, että elokuvan kimmellys vaikuttaa arvostelukykyyni.












tiistai 21. toukokuuta 2013

St. Andrews - Raunioita, golfia, opiskelijoita ja upeita maisemia

Vielä on muutama kuva esittelemättä Skotlannnin matkalta. Tällä kertaa näytän teille vilauksen St. Andrewsta. 





St. Andrews on tunnettu Skotlannin vanhimmasta ja Englannin kuninkaallisetkin kouluttaneesta yliopistostaan, vanhoista raunioista, merenrannasta ja golfista. Kaikki tämä oli nähtävillä selvästi pienessä, mutta elävässä kaupungissa. Kirkon ja linnan raunioissa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, mutta näkymät merelle olivat upeat. Tuollainen hieman karu kauneus viehättää minua todella. St. Andrewsin sanotaan olevan golfin syntykaupunki ja tämänkin pystyi huomaamaan muun muassa Golfin historia -museosta ja Golf-kentistä. Me jätimme nämä nähtävyydet kuitenkin väliin T. nimimerkki "vaikeuksia edes osua mailalla palloon". Huomatkaa muuten myös hautakivien keskellä hautapaasi, joka on selvästi omistettu jollekkin tosi golfarille. 






Yliopistokaupungiuden huomasi hienoista yliopistorakennuksista sekä nuorien ihmisten ja kivojen ravintoloiden ja baarien määrästä niinkin pienessä kaupungissa. Kävimme syömässä varsin edullisen ja todella hyvän lounaan The Dollhouse nimisessä ravintolassa. Kahden ruokalajin ateria maksoi muistaakseni vain noin 7-8 puntaa. Alkuruaksi valitsin friteerattua brie-juustoa ja pääruoaksi meriruutanaa ja vihanneksia. Kaksi edellistä kuvaa ovat todella kivan näköisestä ja varmasti opiskelijoiden suosimasta Vic -baarista, johon eksyimme kahville pitäessämme vessataukoa. Jos vielä joskus päädyn St.Andrewsiin, pitää käydä siellä ihan drinkeillä. 







































Sään suhteen meitä onnisti, sillä vaikka ilma ei tuulisessa rantakaupungissa mikään lämmin ollut, aurinko paistoi lähes koko päivän. St. Andrews vaikuttaa aika upealta paikalta opiskella, tosin yliopistoon sisään pääseminen on ilmeisesti aika vaikeaa. Skotlannissa käyville suosittelen kaupungissa piipahtamaan, vaikka ei mikään golfhullu olisikaan. Minut tuo pittoreski ja eläväinen pikkukaupunki ainakin hurmasi. 

perjantai 17. toukokuuta 2013

Säästä ja kaiken ihanuudesta vielä vähän

Alkaako jo tämä yltiöpositiivinen "Tallinna, kaverit, sää ja koko elämä on niin ihanaa" -hehkutus ärsyttää? Entäs kuvat kengistä? Jos vastaus on jompaan kumpaan kyllä, niin skippaa koko postaus suosiolla. Jos taas vastaus on ei, olet tullut oikeaan paikkaan. Kenen mielestä ei muka ole mahtavaa, että eilen tarkenin vielä ilta yhdentoista jälkeen hyvin vain ohut neule ylläni? Tämän oivalluksen tehtyä into koulutöihin ja kodin kaaoksen kukistamiseen on aika vähäistä. 







Alkuviikosta kauniista ilmasta huolimatta jalassa olivat vielä sukkikset, mutta eilen nekin saivat lähteä. Myös opiskeluun varattu aika muuttui ulkoilmassa käppäilyksi. 

Tänään tosin tuo viimeinen kuva symboloi ehkä tunnelmaa enemmän. Olen vanginnut itseni yliopistolle, jotta saisin edes jotain järkevää aikaiseksi. Ja koska sainkin juuri yhden esseen kursittua kasaan, koin voivani  pitää pienen tauon ja tulla tänne hehkuttamaan elämän ihanuutta. Allekirjoitan tuon väitteen jopa täältä opiskelun lomasta. 

torstai 16. toukokuuta 2013

Vauhdikas Tallinna

Viimeiset viikot ovat menossa ensimmäisestä yliopisto vuodestani Tallinnassa. Ai, että on ollut ihana vuosi, täynnä niin hauskoja hetkiä, että muistelen niitä varmaan hymy huulilla vielä mummona kiikkutuolissa.

Ennen kuin sanon hyvästejä Tallinnalle niin pitäisi kuitenkin saada kaikki esseet kirjoitettua ja kokeet palautettua. Paha vain, että tieto tulevista hyvästeistä ja ihanasti lämmittävä aurinko ovat johdattaneet kulkuani kirjastoa hauskempiin paikkoihin. No on tässä onneksi sopivasti opiskeltukin, eikä ainakaan vielä liiallinen stressi paina harteita. Kyllähän tuosta upeasta ilmasta, kaniista Tallinnasta ja kavereiden seurasta pitää nauttia niin kauan kuin pystyy. 

Lisäksi eräs ystäväni Suomessa käväisi opiskelukaveriensa kanssa täällä Tallinnassa, joten pakkohan häntäkin oli käydä moikkaamassa. Ilma oli jälleen niin upea, että menimme istuskelemaan sisäpihalla sijaitsevan Chocolaterie Pierren terassille. Vaikka paikka onkin enemmän turisteille suunnattu kahvila, joita yritän välttää hintojen ja yleisen tunnelman vuoksi, niin tykkään siitä silti aika paljon. Onhan se aika hintava (jääkahvini 4 e), mutta kyllä välillä voi maksaa tuon ihastuttavan miljöön vuoksi. 


Tekemistä on riittänyt auringon piiloon painumisen jälkeenkin. Esimerkiksi viinilasilliset herttaisessa Sinilind-kahvilassa, pizzalla Pulcinellassa sekä karaoke ja open mic -illat Red Emperorissa. Karaokea tunnustan laulaneeni, mutta open micin jätin suosiolla lahjakkaammille hoilaajille. ;D 



 Tekemistä riittää, mutta ainakaan en ehdi tylsistyä. Nytkin pitäisi olla jo matkalla, joten kirjoitusvirheet jäävät tällä kertaa tarkastamatta. :D Ciao!