tiistai 25. kesäkuuta 2013

Kaunis, mutta ontto esitys

Lana Del Reyn keikka oli minulle pienoinen pettymys. Puitteet olivat toki hienot ja itse laulaja uskomattoman kaunis kuten aina, mutta jotain jäi puuttumaan. Ensinäkin lavakoristeet olivat ehkä jo vähän liian "tacky" palmuineen, kynttelikköineen ja korppeineen. Lisäksi esitys oli tavallista lyhyempi ja jopa encore jätettiin kokonaan tekemättä. 
































Del Rey vaikutti herttaisemmalta kuin osasin odottaa, mutta jotenkin hänen esiintymisestään jäi vähän valju kuva. Kyse voi toki olla epävarmuudesta ja esiintymiskokemuksen puutteesta. Ystäväni kehitteli teoriaa, että tämäkin olisi ollut osa esiintymistä. Voihan toki olla, että juuri aitous jäi puuttumaan. Minun on  tosin vaikea kuvitella, että joku vaivautuisi esittämään epävarmaa. 






Oli syy mikä tahansa, nautin kuitenkin keikasta. Olihan Del Rey uskomattoman kaunis ja hänen kappaleensa edelleen upeita. Hän myös otti kiitettävän paljon yhteyttä yleisöön. Uskon, että moni eturivissä seisoja ei tule koskaan unohtamaan päivää, jona sai tarttua Lana Del Reytä kädestä. 

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Rento jussi

Kesäloman alku on ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt enkä jaksanut kone sylissä kauheasti istua. Olen muuttanut takaisin Suomeen, viettänyt aikaa perheen ja ystävien kanssa sekä aloittanut ja lopettanut puhelinmyyjän hommat. Nyt on vähän outo olo, kun kesän suunnitelmista ei ole mitään tietoa. Ainakin taitaa sitten olla aikaa päivittää tätä blogia. 

Juhannuksena painoin kuitenkin alati stressitilassa operoivista aivoistani off-nappia ja koitin vain nauttia mökkielämästä, auringosta, hyvästä ruoasta, saunasta sekä karvaisten ja karvattomien perheenjäsenten seurasta. 


























Mahtava juhannus oli ja meni ja nyt on palattava taas arkeen, mitä se nyt kesätyöttömän kohdalla tarkoittaakaan.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kun ei ollut pelastut vankilasta -korttia

Vanhan kaupungin keskiaikanostalgiaan ja turistikrääsään kyllästyneille löytyy Tallinnasta muutakin töllötettävää. Totesimme tämän itse, kun lähdimme pienelle seikkailulle Patarei- vankilaan. 

Patarei rakennettiin alunperin 1800-luvulla merilinnoitukseksi, mutta Neuvostoaikana se muuttui vankilaksi. Oppaan mukaan se oli käytössä 2004 vuoteen asti, jonka jälkeen se on jäänyt koskemattomaksi. Patarein pihalla järjestetään kaikenlaisia pippaloita, jollaisessa itsekin sain ensi kosketuksen tähän paikkaan. Suosittelen kuitenkin maksamaan kahden euron sisäänpääsymaksun, jolloin pääsee vapaasti tutkailemaan vankilan hämyisiä sellejä. En tiedä johtuiko kolmen pelkurin vilkkaasta mielikuvituksesta vai mistä, mutta vankilan tilat saivat niskavillamme pystyyn jopa keskellä kirkasta päivää. Olisipa aika hyvä miljöö kauhuleffan kuvaamiseen. 









"I did it"





























Jos kaksi euroa tuntuu riistolta, on Patarein pihakin todella kiinnostava hienoinen graffiteineen. Rannan puolelta löytyy myös oikein kivan näköinen kahvila, missä voi nauttia vankilan tunnelmasta vähän kevyemmin aurinkotuoleissa löhöten. 































Patarei löytyy Põhja-Tallinnasta osoitteesta Kalaranna 2. Sinne pääsee todella helposti kävelemällä niin sanottua Kulttuurikilometri rantatietä pitkin. 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Täydelliset jäähyväiset

Nyt on sitten palattu taas joksikin aikaa Suomeen. Haikeaa oli sanoa hyvästit Tallinnalle, mutta on kyllä niin ihana olla täällä Suomessakin vanhempien hoivissa. Mutta aika mahtavat jäähyväiset ne olivatkin!


Laivakuljetti lauantai aamuna seurakseni pari ihanaa Suomi-leidiä, joiden kanssa nautin aamupalan NOPin hurmaavalla terassilla. Perjantai-iltana oli mennyt vähän suunniteltua myöhempään, joten munakokkelista ja pekonista koostuva mättöaamiainen maistui niin hyvin, että kädet tarttuivat aterimiin ennen kameraa. En voi kyllä taas muuta kuin kehua NOPin ruokaa ja noita tuorepusristettuja mehuja. Itse kokeilin ensimmäistä kertaa niin sanottua terveusjuomaa, joka sisälsi ainakin omenaa, selleriä ja kurkkua. Yllättävän hyvää oli, vaikka selleri ei normaalimuodossaan minulle maistu.



Ilma oli niin kaunis, että käppäilimme rantatietä pitkin vanhaan käytöstä poistuneeseen Patarei-vankilaan. Kahdella eurolla vankilaan pääsi sisäänkin, ja jopa keskellä kirkasta päivää se oli aika karmaiseva kolmelle herkkikselle. Räpsin kuvia todella ahkerasti, mutta ne saavat kuitenkin jäädä toiseen postaukseen. 
























Lounaalla herkuttelimme Sesoonissa Sangrialla ja minä vuohenjuusto-punajuuri -salaatilla. Ateriani oli itse-asiassa alkupala, mutta mättöaamupalan jälkeen tuo suuri vuohenjuustokiekko täytti vatsan ongelmitta. 



Takaisin keskustaan käppäillessämme huomasimme, että yleensä jalkapallokenttänä toimivalla nurmikolla pidettiin leikkimielisiä turnajaisia. Minulle tuli tästä kauhea halu päästä taas ratsastamaan ja hevosia rapsuttelemaan. Melkein teki mieli mennä ritariksi ilmoittautumaan. Epäilen tosin, että tuon tikun piteleminen olisi voinut olla aika ylivoimaista. Ehkä tyydyn sittenkin vain leikkimään prinsessaa. 


























Illalla kokkailimme helppoa ja hyvää ruokaa eli pestopastaa ja mozzarella-salaattia. Pian Tallinna-ystäviänikin liittyi seuraan ja vietimme todella hauskan illan tuttuun Tallinna-tyyliin. 



























Sunnuntaina Suomi-ystäväni palasivat lahden toiselle puolelle ja minä lähdin viettämään viimeistä iltaani Tallinnassa. Kiipesimme Linnahall-rakennuksen päälle, josta näkymät auringon laskiessa olivat aivan uskomattoman hienot. Muutenkin ilta oli mitä parhain hyvien ystävien ja hauskojen uusien tuttavuuksien seurassa. 














Viimeisenä päivänäni Tallinnassa päätin hemmotella itseäni hieman, joten kävin nauttimassa viimeiset halvat Tallinna sushit ja FroYon, leikauttamassa hiukset sekä värjäämässä kulmakarvat ja ripset.

Kaiken kaikkiaan tein lähes kaikkea, mikä tekee elämästäni Tallinnassa niin mahtavaa. Täydelliset jäähyväiset  kaupungille siis.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Hipstagram

Viimeiset päivät Tallinnassa ovat menneet sellaisella hulinalla, etten ole ehtinyt kauheasti välissä hengähtää. Kuvamateriaaliakin on onneksi hieman kertynyt ja tarkoitus olisi kirjoitella vähä syväluontoisempi postaus paremmalla ajalla. Nyt kuitenkin tässä pakkaamisen lomassa ajattelin pitää pienen hengähdystauon ja jakaa muutaman Instagram kuvan.

Aloin instagrammailla vasta pari viikkoa sitten, enkä edelleenkään ole siinä kovin ahkera. Muutama kuva on tililleni kuitenkin kertynyt ja täytyy myöntää, että aika kätevä sovellus, kun minunkin huonon kännykän kuvista saa välillä jopa kivan näköisiä. 


 "Hipstagramin" käyttö alkoi varsin sopivalla kuvalla Hipster-kokiksesta. 

Sateenkaari ja kivat talot Jahu-kadulla. 

'
Yllättäen taas kuvia kengistä.



















Eräänä kesäisenä sunnuntaina kiertelimme ympäri Tallinnaa. Ihailin jälleen kuinka monipuolinen kaupunki se on.

Ihastuin myös NOP-kahvilan terassiin. 


Kuvailin taas graffiteja. 

Kävin pikavisiitillä Suomessa ja löysin takaisin muutosta muutaman hyvän puolen: vanhempien lehdet ja Nespresso kahvikone. 


Kävin tänään värjäämässä ripset ja kulmakarvat, sekä leikauttamassa hiukset. Hintaa kaikelle tuli vähän päälle kolmekymppiä, ja vähän ihme, että olen kampaajalla käyntiä lykännyt muka säästösyistä. Kampaajan kanssa kommunikointi oli kyllä taas aika vähäistä, enkä älynnyt pyytää, ettei hän föönaisi hiuksiani suoriksi. Lopputulos ei ollut kuitenkaan niin paha kuin ajattelin, vaikka todella outo olo tällaisen tukan kanssa on. 

Pakkaamisen kanssa hiukan ongelmia. Miten tätä tavaraa onkin taas kertynyt näin älyttömästi. Kirppispöydän varaaminen voisi olla hyvä vaihtoehto.