perjantai 26. heinäkuuta 2013

Uusi musiikki tuttavuus: Odd Hugo

Välillä tuntuu, että kuljen laput silmillä ja korvatulpat korvissa. Onnistun nimittäin ohittamaan jatkuvasti kaikkea hienoa ympäriltäni. Heräsin vasta nyt siihen, miten mahtava bändi Virosta taas löytyykään. Odd Hugon nimi on kyllä ollut tuttu, mutta vasta nyt päädyin bändiä oikeasti kuuntelemaan vähän jopa vahingossa kaverini soundcloud sivun kautta.

Laulajan ääni on jotenkin niin ihanan persoonallinen, juuri sopivan syvä ja vähän karhea. Sen lisäksi tietenkin itse musiikki on niin kaunista, sanoituksista puhumattakaan. Vaikka kuinka kaiken maailman elektroninen musiikki yrittää valtaa soittolistoiltani ottaa, niin kyllä minuun kaikista parhaiten tällainen maanläheinen oikeilla instrumenteilla luotu musiikki kolahtaa. 







Bändi on muuten tulossa esiintymään Helsingin Taiteiden yöhön, joten jos kiinnostus heräsi, niin menkääs ihmeessä kuuntelemaan keikalle asti.

Hamburger face-off!

Hampurilainen, tuo paljon moitittu, mutta silti lähes joka ravintolan listalta löytyvä leipänen, kuuluu ehdottomasti lempiherkkuihini. Vaikka kyseinen ruokalajin valmistamisen luulisi olevan varsin yksinkertaista puuhaa, tuntuu se monille ravintoloille olevan jotain rakettitiedettä. Aivan liian monessa ravintolassa pöytään kannetaan eineksistä koottu lätykkä. En voi ymmärtää miten vaikeaa voi olla koota burgeri kunnon sämpylöistä, hyvästä pihvistä ja hyvin maustetuista kastikkeista. 

Onneksi sentään osa ravintoloitsijoista hallitsee tämän vaikean taiteenlajin. Seuraavaksi vuorossa Hampurilais face-off Helsinki vastaan Tallinna.


Suuntasimme viime lauantaina Tall Ship Races töllistelyiden jälkeen ravintola Toriin purilaisille. Ravintola oli kiva, vaikkakin meluisa. Mutta todellisen loistonsa se osoitti, kun hampparit tulivat pöytään. Eipä siihen huippu hamppariin muuta tarvinnut kuin laadukkaat, käsintehdyt raaka-aineet. Totesimme ystäväni kanssa yksimielisesti, että nämä olivat kyllä parhaat hampurilaiset pitkään aikaan. Plussaa siitä, että tarjolla on myös kasvishampurilainen. 

Seuraavan kerran menin herkuttelemaan hampurilaisella Tallinnan Sinilind -kahvilassa. Ei tämäkään huono annos ollut, mutta paremminkin olisi voinut suoriutua. Etenkin Torin burgeri lähimuistissa puutteet huomasi aika helposti. Pekoni olisi nimittäin voinut olla rapsakkaampaa ja leivät päinvastoin vähemmän rapsakoita. Helsinki 1, Tallinna 0. 

Jotten jättäisi kuvaa, että Tallinnasta ei hyviä hampurilaisia saa, kaivoin kuvan Helmikuulta jolloin osoitin tämän luulon vääräksi. Muut ystäväni olivat hieman tyytymättömiä Kukeke-ravintolassa annoksiinsa, mutta hampurilaisestani en kyllä keksinyt mitään pahaa sanottavaa. Kastikkeet olivat loistavat ja plussaa annan vielä suolakurkun vaihtamisesta punajuureen. Tosin asiaa ehkä auttoi se, että olin kasvattanut nälkääni aikaisemmin salilla. Joka tapauksessa hyvä burgeri kyseessä. Helsinki-Tallinna 1-1. Tasapeliin on hyvä päättää, jotta kaikille jää hyvä mieli. 

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Munkkikahvit Regatassa

Ei minua sitten meinaa saada irti merestä tai lopettamaan siitä kirjoittelu. Kesä ja meri vain kuuluvat yhteen kuin, no, kesä ja meri. 

Kahvittelu paikkakin valikoitui siis näiden kriteerien perusteella ja päädyimme vilkaisemaan millainen kuuluisa Regatta on kahviloitaan. Söpö punainen tupa ja suuri merelle aukeava terassi hauskoilla yksityiskohdilla viljeltynä on kyllä varsin ihastuttava. 




Seurueellemme tuli hieman yllätyksenä millaiseen aikakapseliin astuimmekaan. Pienen keittiön vuoksi tarjolla ei ollut lämmintä ruokaa ja maksukin hoidettiin vanhanaikaisesti käteisellä. Onneksi taskunpohjalta löytyi tarpeeksi hiluja juustosämpylään, munkkiin ja kahvikuppiin. Ja ulkoilmassahan ruoka maistuu aina paremmalle! Ihana seura ja auringonpaiste eivät myöskään menoa haitanneet.

Toivottavasti lämpimät kesäsäät palaisivat taas pian, sillä viimeisen helleaallon aikana olen onnistunut kadottamaan kaikki reiättömät sukkikset. Tuokin mekko paljastaa todellisen hippimäisyytensä vasta paljaiden säärten kaverina.  Olen varmaan jo neljä päivää putkeen pitänyt farkkuja ja alan vähän tuntea vieroitusoireita helmoista.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Hurmaava Farmors cafe

Purjehdus reissullamme pistäydyimme kahvilassa, joka kuuluu ehdottomasti suosikkeihini niin saaristossa, kuin koko Suomessakin. 

Farmors cafe sijaitsee varsin pittoreskillä ja viehättävällä Högsåran saarella, jonka löysimme olessani kolmetoista vuotiaana saaressa ratsastusleirillä. Jo silloin kahvila oli toiminnassa, mutta viime vuosina sen maine on levinnyt huimaa vauhtia ja sen myötä tarjontakin laajentunut. 

Alunperin söpöstä kahvilasta sai enimmäkseen suussasulavia kakkuja. Nykyisin tarjolla kattava lounastarjonta ja grilliruokaa kolmen jälkeen. Myös terassia on laajennettu reilusti. Tämä onkin tarpeellista, sillä kauniina kesäpäivänä kahvila on täynnä veneiliöitä, mökkiläisiä ja muita satunnaisia pistäytyjiä. 




Ruoka tehdään tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Herkullisen maun lisäksi annokset ovat myös todella kauniita. En voi muuta kuin ihmetellä, että mitä taikoja vanhan maatilan keittiössä tapahtuukaan. Kitaani nopeasti kadonnut Ceasar-salaatti oli kesäisen raikas, mutta täyttävä. 

Ennen kaikkea kannattaa kuitenkin maistaa kahvilan kuuluisia kakkuja ja piirakoita. Kakkupalansa saa leikata itse mieleisensä kokoseksi, ja olenpa kuullut, että pienen palan ottanutta on kehotettu ottamaan vähän lisää. 































Farmors cafe'ssa tehdään työtä täydellä sydämmellä ja se näkyy. Täytyy vain toivoa, että paikan suosio ei käänny itseään vastaan. Uskon kuitenkin, että kahvila säilyttää omaleimaisen rennon ja kotoisan tunnelmansa.

Högsåraan on lossiyhteys, joten tämä paikka on myös veneettömien tavoitettavissa. Jos satut liikkumaan Turun saaristossa veneellä, pyörällä, autolla  tai jollain muulla kulkupelillä, suosittelen ehdottomasti pistäytymään Farmors cafe'seen kakkupalalle.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Merimaisemissa

Seuraavaksi sekalaisia kuvia siitä millaiselta elämä näytti Saaristomerellä. 

Välillä meno oli näin rentoa ja taas välillä piti jopa kiskoa muutamaa köyttä. 


Laivakoira Pipsan haistellessa tuulia, laivakoira Tellu piti lepotaukoa venevahdin hommasta. 

Ravintoloissakin tuli syötyä, kun grillaukseen ja veneen pikkukeittiön tuotoksiin kyllästyttiin. Ja tietenkin kalaa, kun meren äärellä oltiin. Olin ennen nirsoina päivinäni ennakkoluuloinen kalaruokia kohtaan, mutta nyt ne kuuluvat lempiherkkuihini. Saaristosta muuten löytyy paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita. Niistä yhden tahdon vielä esitellä erikseen. 

Vaatteet olivat rennot, hiukset tuulen tuivertamat ja silmät sirrillään auringossa. Tästä kuvasta muuten tuli mieleen se miten "venemökkeily" eroaa perinteisestä mökkielämästä. Sen lisäksi, että yöpymispaikka vaihtuu päivittäin (tai öittäin) on meno paljon sosiaalisempaa. Kun veneet ovat kyljet vastakkain tulee sitä väistämättäkin muutama sana vaihdettua naapurin kanssa. Sitä törmää välillä myös aika mielenkiintoisiin tarinoihin. Tammisaaressa vieressämme majaili amerikkalainen pariskunta, joka on asunut veneessään vakituisesti jo monta vuotta kierrellen maailman meriä. 






Laivakoirien lisäksi bongailin muitakin eläimiä. Kaupunkilaisena sitä aina innostuu kummasti, kun  näkee niinkin eksoottisia otuksia kuin lampaita ja lehmiä. Kalasääskien pesiä ei sentään aivan kaikkialla näe. 

Harjoittelin akrobatia taitojani köysimeressä. Aika kätevä alkolukko muuten. 

Ja nautin ihan vain Suomen kauniista kesästä ja ihanasta saaristosta. 

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Karkaan merille

Yritän parantaa harmitukseni Ruisrockin missaamiseen karkaamalla merille muutamaksi päiväksi. Vanhempieni uusi purjevene on vielä testaamatta, ja nyt siihen tarjoutui oiva tilaisuus.


























Palaillaan sitten ensi viikon puolella, ellen rakastu merimieheen tai kalastajaan, ja päätä oikeasti karata merille. 

torstai 4. heinäkuuta 2013

Rauhallisempi tapa viettää kesä

Minulta jää tänä vuonna väliin yksi lempi kesäperinteistäni eli Ruisrock. Festari on ollut heinäkuun ja  ehkä jopa kesäni kohokohta jo neljänä vuonna putkeen. Tänä vuonna olisi ollut vielä aivan mahtava artisti kattaus, mutta no money no funny

Onneksi kesässä on paljon muutakin hyvää kuin festareilla mudassa örveltäminen ja varpaiden liiskaantuminen jonkun maiharien alle. Näitä ovat muun muassa merenranta, pullo valkkaria, ystävän seura,  lakatut varpaankynnet, uusi kesähame ja viilenevä kesäilta.


Ruisrockin artistit kuultiin iPhonen kaijuttimistakin ja yöksi saimme kömpiä omaan sänkyyn heinäisen/mutaisen teltan sijaan. Taidan silti yrittää vältellä kaikkia tarinoita ja uutisia tulevalta viikonlopulta. Ihan vain, etten ala kaivata liiskaantuneita varpaita ja mutaisia converseja. 

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Aarteita omista kaapeista

Edelliseen kirjoitukseen liittyen vosiin vielä mainita yhden oivan tavan vähentää shoppailua: Pengo kaappeja.

Itse löydän aina välillä kaapestani vaatteita ja asusteita, joiden olemassaolon olen päässyt lähes unohtamaan, mutta tuntuvatkin yhtäkkiä enemmän kuin käyttökelpoisilta. 

Välillä löytöjä voi tehdä myös toisten varastosta. Äitini vanha hattu on toiminut ties kuinka monen naamiaisasun ja leikin osana. Vasta hiljaittain löysin sen kuitenkin uudestaan kaapista ja tajusin, että sehän sopii loistavasti myös täysin normaalin asuun. Niinpä hatun cowboy-leikki päivät jäivät taakse ja se sai uuden elämän aivan tavallisena päähineenä. 



Vaatekaappi muuttuu aarreaitaksi myös silloin, kun sinne onnistuu haalimaan ajattomia ja kestäviä vaatekappaleita. Nämä sandaalit ovat jo niin vanhat, että niiden ostohetki ja paikkakin on jäänyt hämärän peittoon. Pienen tutkimustyön ja vanhojen valokuvien selailun jälkeen osaan sanoa, että ne näyttävät ilmestyneen jalkaani kesken Italian matkan vuonna 2006. 

Seitsemän kesää nämä kaunokaiset ovat siis jalkojani suloistuttaneet kertaakaan hiertämättä ja vain yhden suutarikäynnin voimin. Tästä voi varmaankin kiittää italialaisten taitoa tehdä laadukkaita kenkiä ja Suomen lyhyitä kesiä. Silti olen hämmentynyt näiden gladiaattorien kestävyydestä. Vaikka materiaa ei saisi liikaa palvoa, tiedän olevani surullinen, kun kenkien eläkeikä viimein koittaa.  Uusien, yhtä hyvien, sandaalien löytäminen tulee olemaan äärettömän haastavaa ja turhauttavaa. 


























Olen käynyt vaatekaappiani melko rajulla kädellä läpi kirppispöytä mielessä. Ehkäpä samalla myös jotkut vaatekappaleet kiinnittävät huomioni uudestaan ja saavat vielä uuden mahdollisuuden. 

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kuinka kuluttajamonsteri kesytetään

Pidän itseäni hyvin visuaalisena ihmisenä. Tunnen suurta iloa, kun saan tallenettua jotai kaunista kameralle. Kiinnitän huomiota jopa pieniin ulkoisiin yksityiskohtiin kadulla, ravintoloissa, baareissa ja niin edelleen. Ja kuten niin monet ihmiset, ja erityisesti naiset, rakastan kauniita esineitä - erityisesti vaatteita.

Varmasti monen naisen unelmiin kuuluu Carrie -tyylinen vaatehuone täynnä mitä upeimpia muotiluomuksia ja täyttyen vielä lisää aina uusimpien trendien myötä. En eroa tästä suhteessa muista ihmisistä. Olen materialistinen, ja erityisesti kenkiin ihastuva ihminen, siinä missä kaikki muutkin.

























Jossain vaiheessa lukiossa intoni hankkia jatkuvasti kaikkea uutta alkoi vähentyä. Se alkoi täysin taloudellisista syistä. Minulla ei yksinkertaisesti ollut työttömänä lukiolaisena varaa hankkia jatkuvasti uusia vaatteita. Pitkän  ostolakkoni aikana opin aika hyvin säätelemään haluani ostaa uusia vaatteita. Tämä vaikuttaa edelleen ostokäyttäytymiseeni. 

Nykyisin syy tämän toiminnan takan ei ole enää pelkästään taloudellinen. Minua on alkanut hieman inhottaa, miten kulutuskeskeisessä maailmassa elämme. Muoti muuttuu jatkuvasti luoden uusia trendejä vaikuttaen makutottumuksiimme jopa huomaamattamme. Yhtäkkiä täysin hyväkuntoiset vaatteet tuntuvatkin tylsiltä ja vanhanaikaisilta. Olen myös tajunnut, etten oikeasti tarvitse edes niin paljon vaatteita kuin jo nyt omistan.


























En ole tässäkään asiassa todellakaan mikään pyhimys. Seuraan muotia ja teen tietenkin vaatehankintoja, jotka eivät nyt välttämättä ole täysin tarpeellisia. Loppujen lopuksi saan kuitenkin visuaalisista asioista, kuten kauniista vaatteista ja erilaisten asujen luomisesta nautintoa. En koe, että tästä pitäisi täysin luopua. Pyrin kuitenkin hillitsemään turhaa shoppailua ja ohimenevien trendien orjallista seuraamista. Lopuksi voisin tiivistää omat todella yksinkertaiset ja maalaisjärkeen perustuvat niksit, miten hillitä sisällämme riehuvaa kuluttajamonsteria. 

1. Pidä ostolakko. Laittamalla ostokset joksikin aikaa täysin nollaan, kynnys ostaa kasvaa. Itselläni on nykyisin todella vaikeaa tehdä ostopäätös ja koen välillä jopa huonoa omatuntoa, vaikka ostos olisikin onnistunut. En tiedä onko tämä nyt välttämättä hyvä asia, mutta parempi ehkä näin päin. 

2. Tee lista siitä mitä tarvitset. Kun kirjoitan ylös, mitä vaatteita vaatekaappini on vailla, en vilkuille niin paljon vaatteita, joita siellä on jo useampi.


























3. Harkitse ostoksesi tarkkaan. Ostan todella harvoin mitään siltä seisomalta. Usein mietin useamman päivän, että haluanko vaatteen oikeasti ja millaisiin asuihin sen yhdistäisin. Joskus tämä johtaa siihen, että vaate ehtii loppua kaupasta, ja joskus siihen, että saan sen alennuksella. Harvoin kuitenkaan, mikään vaatekappale on niin ainutlaatuinen, että sen perään jäisi pitkäksi aikaa suremaan.

4. Älä kiertele kauppoja turhanpäiten. Kun siitä ei tiedä, ei sitä osaa halutakkaan. 

5.  Löydä oma tyylisi. Koen, että nykyisin osaan aika hyvin erottaa, mitkä asiat ovat vain ohimeneviä villityksiä ja mitkä oikeasti sopivat tyyliini. Tietenkin edelleen muoti vaikuttaa huomaamatta makuuni, mutta yritän erottaa muotivirrasta ne jyvät akanoista.