lauantai 3. elokuuta 2013

Kesälukemista


Lukuintoni näyttää ikävästi kadonneen Netflixin myötä. Syynä voi olla myös se, että olen viime aikoina lukenut enimmäkseen englannin kielisiä klassikoita. Vaikka ne ovat paikkansa kirjallisuuden kaanonissa ansainneet, on niiden läpi kahlaaminen huomattavasti vaativampaa kuin telkkari sarjojen aivoton tuijottaminen. 

Itsehoitona lukulaiskuuteni määräsin itselleni kevyempää luettavaa. Tarrauduin siis Potter-kirjailija J.K Rowlingin romaaniin Paikka vapaana. Toiveenani oli lukea hauskaa, kevyttä ja kerrankin suomeksi käännettyä kirjaa. Käsitykseni tästä kirjasta oli kuitenkin hieman väärä.

Juonesta kerron ihan vain lyhyesti ilman suurempia paljastuksia. Englantilaisen pikkukaupungin valtuuston jäsen kuolee yllättäen, ja tästä seuraavia tapahtumia seurataan eri kyläläisten näkökulmasta. Idyllinen pikkukylä kätkee sisäänsä, jos jonkinmoisia riitoja, suhdesotkuja ja salaisuuksia. 

Yli menneen Potter hössötyksen vuoksi olin päässyt unohtamaan, että Rowling on oikeastaan aika hyvä kirjailija. Hänellä on oiva kyky luoda monenlaisia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Juuri tämä on Paikka Vapaana -romaaninkin parhaita puolia. Teksti on myös hyvin sujuvaa ja mukaansa imaisevaa. Uskon, että olisin kirjan voinut englanniksikin lukea yhtä jouhevasti. 

Mutta hauskuuden sijaan sainkin karun ja jopa hieman kriittisen kuvauksen ihmisyydestä. Pikkukylässä on edustettuna lähes koko yhteiskunta. Jokaisella hahmolla on oma taustansa ja arvomaailmansa, jonka pohjalta he tarkastelevat ja tulkitsevat samoja tapahtumia. Kirja kuvaa hyvin, miten mahdotonta on kääntää eri tavalla ajattelevan pää, sillä jo ajattelutapa on toisella ihmisellä täysin erilainen. Pystyn hyvin kuvittelemaan hahmot oikeiksi henkilöiksi ja tuntuupa sieltä jopa löytyvän henkilöhahmo, johon itsekin pystyn hieman samaistumaan. 

Paikka vapaana ei tule kuulumaan aiemmin mainittujen kirjallisten klassikoiden joukkoon, mutta hyvää luettavaa se silti on. Alkuun oli ehkä hieman haastavaa päästä henkilöhahmojen paljouden vuoksi, mutta kirja on silti todella helppolukuinen ja imaisi lopulta mukaansa. Juuri sopivaa kesälukemista siis. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti