maanantai 30. syyskuuta 2013

Kaupunkilaistyttö maalla

Matkallamme Pärnusta Viljandiin yövyimme yhden yön maatilalla Koprassa. Kaupunkilaistyttöä maatilan maisemat, eläimet ja aktiviteetit viehättivät suuresti. Pääsimme myös esittelemään muille matkalaisille pohjoismaalaista saunakulttuuria savusaunassa vihtoineen kaikkineen.




Hieman kaupunkilaistyttö säpsähti, kun illalla pimeästä rynnisti vastaan härkä sarvet ojossa. Aamulla tämä otus ei näyttänytkään enää yhtä pelottavalta. Se  taisikin pelätä meitä enemmän. Yritimme sitä kovasti houkutella leivällä paijattavaksi, mutta ilman tulosta. Päädyin sitten ruokkimaan leipäni aitauksen kaverille, joka oli selvästi minuun viehättyneempi. 































Saunomista, vihtomista, kylmään jokeen sukeltamista ja härkäjuoksua - ei maalaiselämä niin tylsää taida ollakkaan.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pärnu

Pärnua on ylistetty taivaisiin, joten oli korkea aika suunnata sinne päin maata. Vaikka ajankohta ei kesäkaupungissa vierailuun ollutkaan otollisin, näyttäyti kaunis kaupunki hyvässä valossa.

Kuuluisa Pärnun ranta oli kyllä aika uskomaton. Vaaleaa hiekkaa jatkui silmän kantamattomiin ja surfiklubi olisi aivan hyvin voinut olla Kalifornian rannikolta. En yhtään kummeksu, että niin moni suomalainenkin on päättänyt kesäasuntonsa tästä kaupungista hankkia.

Pärnuun suuntaaville on minulla pari ravintolavinkkiä myös tarjota, vaikka en itse kummassakaan ole päässyt vielä käymään. Rannan vieressä sijaitsevan Steffanin pizzoja olen kuullut kehuttavan useammalta suunnalta. 

Ei kaukana rannasta ole myöskään Ammende Villa, todella kaunis vanha huvila, jonka tiloissa pidettävä ravintola sijoittuu Viron 50 parhaiden ravintoloiden joukkoon. Tämä on Viron hinnoissa huomattavasti tavallista kalliimpi paikka, mutta suomalaisille ei menetys tunnu niin suurelta. Mutta, jos ei halua kustantaa itseään kipeäksi, suosittelen kuitenkin vilkaisemaan huvila muuten vain, kuten mekin teimme. Kaunis rakennus ja puutarha saivat meistä muutaman jo sunnittelemaan häiden järjestämistä.  





































Pärnun keskusta on myös todella suloinen ja kesäisin pääkadullakin on kuulema enemmän vilskettä. Viestinnän opiskelijana, mielestäni kiinnostava yksityiskohta on, että Pärnussa perustettiin yksi Viron ensimmäisistä sanomalehdistä Pärnu Postimees. Lehden perustaja  Johann Voldemar Jannsen seisoskelee ylemmässä kuvassa. Merkittävä hemmo on kyseessä, sillä hän kirjoitti myös Viron kansallislaulun sanat ja oli järjestämässä ensimmäisiä laulujuhlia. Siihen eivät tämän perheen saavutukset jääneet, vaan Jannsenin tytär Lydia Koidula on Viron kansallisrunoilija, ja hänenkin patsaansa nököttää Pärnussa. 



























Pärnuun jäi vielä paljon nähtävää ja koettavaa, joten se on ehdottomasti toisen vierailun arvoinen paikka. Olisi mielenkiintoista nähdä kaupunki henkiinheränneenä keskellä kesää. 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Viljandi

Pärnu on saanut osakseen suurta ylistystä ja olihan se varsin kaunis kaupunki. Matkan yllättäjäksi nousi kuitenkin Viljandi, jonka osalta minulla ei ollut mitään erikoisempia odotuksia. 

Viljandi on väkiluvultaan Viron kuudenneksi suurin kaupunki vajaan 20 000 asukkaan voimin. Kaupunki on siis aika pieni ja kadut autioita. Mutta kesällä suositun folk-musiikki festivaalin aikana väkiluku kuulema tuplaantuu ja kaupungin elämä vilkastuu. 

Joka tapauksessa oli kaupunki todella söpö ja sitä ympäröivä luonto erityisen kaunis. 































Kukkulat, laakso ja linnanrauniot tekevät maisemista mielestäni jotenkin Suomea keskieurooppalaisemmat. Maisemat ovat kuulema vielä upeammat myöhemmin syksyllä, kun puiden lehdet loistavat luonnon kaikissa väreissä.

Hauska kontrasti Viljandista löytyi järvenrannan uusien ja monipuolisten urheilukenttien ja kukkulanlaen vanhan linnan raunioiden väliltä. Viljandi vaikuttaa todella ihanalta paikalta pienille lapsille kasvaa ja mikesi ihan vain vieraillakin. 

Jos vielä suuntaan Etelä-Viroon, niin toinen käynti Viljandissa on ehdottomasti tehtävälistalla. 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ihana Viron luonto

Kiertelimme viikonloppuna pitkin Etelä-Viroa ja erityisesti teemana tutustua Viron upeaan luontoon. Kuten Viron ja Suomen väliltä muutenkin myös itse luonnosta löytyy hauskasti niin  yhtäläisyyksiä kuin erojakin. Oli miten oli, Viron luonto vei sydämeni mennessään. 

Suomessa lähes aina ulapalle katsoessa näkyvissä on saaria. Viron rannoilla voi kuvitella meren jatkuvan loputtomiin. Saaria Virolla kyllä on, toisin kuin Latvialla. Tästä virolaiset ovat suloisen ylpeitä. Horisontti ilman saaria on kyllä todella kaunis, mutta onpa sitten myös vähemmän paikkoja minne purjehtia. 




Meillä oli ystäväni kanssa hieman keskustelua siitä onko Suomessa vesiputouksia. Lopulta googlettamalla selvitin, että onhan meillä niitä paljonkin. Harmillisen vähän olen niissä vieraillut, mutta jotain muistikuvaa minulta sentään löytyi. Keila-Joan vesiputous ei varmasti paljoakaan eroa Suomen vesiputouksista, mutta mielestäni maisemat siellä ja lähes kaikissa Viron metsissä ovat erilaisia. Viron puusto on yllättävän nuorta ja enimmäkseen lehtipuita. Jopa Viron korkeimmat männyt olivat suomalaisen silmissä aika hentosia. 




Suo, kuokka ja Jaanus löytyvät Virostakin. Suo maisemat ne pysyvät samanlaisina tälläkin puolella Itämerta. Tolkuse suon maisemien kauneutta se ei yhtään vähennä. 

Viikonloppu matka Viron luonnossa sai minut innostumaan luontokohteista enemmänkin niin Virossa kuin Suomessa. Erityisesti Erasmus-oppilaiden kiinnostus Lappia kohtaan on saanut minut pohtimaan olisiko se pitkästä aikaa visiitin arvoinen paikka. 

(Kiitokset ensimmäisestä ja viimeisestä kuvasta Anninalle.)

maanantai 23. syyskuuta 2013

Pientä sisustamista

Matkalla etelä Eestissä oli todella hauskaa. Nautin todella Eestin luontoon ja eri kaupunkeihin tutustumisesta ja myös matkaseurasta löytyi paljon uusia tuttavuuksia. Oli kuitenkin ihanaa palata kotiin ja suunnistinkin keittiön kautta lähes suoraan sänkyyn. 

Uuteen asuntoon on siis kotiuduttu hyvin ja ajattelinkin esitellä pari yksityiskohtaa omasta huoneestani. 

En joutunut luopumaan ikkunasyvennyksestä vielä ja neljännessä kerroksessa siitä on jopa enemmän iloa kaltaiselleni ihmisten stalkkaajalle. Säilytän myös vanhemmilta ja kaverilta varas... siis lainattuja kirjoja ikkunalaudalla peuran seurassa. 



 Ehdoton parannus entiseen on suuret vaatteidensäilytystilat. Enää ei tarvitse juosta eteiseen hakemaan mekkoja ja hameita tai penkoa sukkia laatikoista. Henkareita ei vaan tunnu olevan koskaan riittävästi.





































Tiffany's juliste koristaa lipaston yläpuolella. Olen suunnitellut myös LP-levyjen ripustamista sängyn yläpuolelle, mutta niiden pysyminen hieman huolettaa. Itse en ainakaan innostu ajatuksesta vinyylistä naamallani keskellä yötä. Enkä usko, että kämppiksenikään varsinaisesti nauttisi äänestä, joka minusta tällöin lähtisi. 


Jotain hauskaa ja persoonallista haluisin vielä sisustukseen keksiä, mutta lähes  nollabudjetti vähän rajoittaa. Haaveilen Granitin hehkulampuista, mutta 60-80 euroa on minulle todellakin liikaa. Joten otan mielelläni vastaan halpoja/ilmaisia sisustusvinkkejä

perjantai 20. syyskuuta 2013

Puoli viikkoa tervettä elämää

Ystäväni Annina innosti minut kokeilemaan viiden päivän detox dieettiä. Tartuin haasteeseen aloittelija tasolla eli päätin kokeilla vain neljä päivää, koska viidentenä päivänä eli tänään matka Pärnuun. 

Dietistä tarkemmin voitte lukea Anninan tontilla, mutta perus ideana on siis jättää viideksi tai minun osaltani neljäksi päiväksi muun muassa liha, maitotuotteet, sokeri, suola ja kahvi. Tarkoituksena on siis puhdistaa keho toksiineista, joita kerytämme kehoomme syömällä juuri edellä mainittuja tuotteita. Diettiin on tarkkaan suunniteltu ruoka-aineet ja -annokset, jotka edesauttavat puhdistusta ja takaavat tarvittavat ravintoaineet. 

Siis millaista ruokaa sitten saa syödä?

No esimerkiksi tällaista:


























En ole aamupalaihmisiä, joten en ole tottunutkaan syömään mitään kovin erikoista aamupalaa. Niinpä puuro marjojen, manteleiden, chia-siementen ja kanelin kanssa oli suorastaan luksusta. Tämän annoksen voisin kevyesti ottaa arkikäyttöönkin. 

Lounaaksi söin salaatteja joihin tuli pinaattia ja vapaa valintaisia kasviksia, linssejä, avokadoa sekä myös chia siemeniä. Tulevaisuudessa voisin jatkaakin tällaisten lounas-salaattien valmistusta. Tosin juustoa taidan siihen jatkossa lisätä. 

Välipalana söin joko hummusta ja kasviksia tai hedelmiä ja manteleita. Illalliseksi tein paistettuja vihanneksia tahini-balsamico kastikkeessa. Sen lisäksi join päivässä 4 kuppia vihreää teetä ja 2-3 lirtaa vettä. 

No rajoittiko tämä sitten elämää paljon? 

Syömiset piti suunnitella aika tarkkaan, mikä oli aika vaikeaa välillä kiireisessä aikataulussa. Ja tietenkin ravintoloissa tai koulunruokalassa syöminen ei ollut vaihtoehto. Sinänsä tämä ei haitannut, koska menossa oli kuitenkin arkiviikko, mutta vikoina päivinä syömisten ja juomisten vahtaaminen alkoi vähän ärsyttää. Myös tuhannen eväsboksin roudaaminen ympäriinsä rasitti. 

Toisaalta elin aivan normaalia elämää dieetin aikana. Kävin vakkari baarimme karaokeillassa täysin selvinpäin ja leivoin jopa muffinsseja kämppikselleni. Voitte tosin uskoa, että oli vaikeaa olla maistamatta taikinaa. 

En tarvinnut kahvia pysyäkseni virkeänä ja itse asiassa tuntui, että olin tavallista virkeämpi. Tosin aloin kaivata kahvia ihan makunsa puolesta, kun vihreän teen litkiminen alkoi tympiä ja muilla oli käsissään lattekupit. 

Eniten kaipasin dietin aikana vapautta syödä mitä vain ja milloin huvittaa. Ruoka-aineista kaipasin eniten juustoa ja kahvia, mutta ei mitenkään mahdottomissa määrin. 

Sen sijaan, mitä dietiistä opin on, että voisin useammin väsätä lounassalaatteja mukaan, en tarvitse kahvia pysyäkseni virkeänä, suolaa ei tarvita ruokien maustamiseen ja juo ihmeessä ihminen vettä. 

En tiedä teenkö detoxia enää uudestaan, mutta ainakin aion ottaa jotain sen parhaista puolista ihan arkikäyttöön. 

torstai 19. syyskuuta 2013

Muiden romuja penkomassa eli kirppis vinkki Tallinnaan

Tallinnassa ei mielestäni ole mitenkään kovin valikoima hyviä kirpputoreja. Keskustan Humana eli täkäläinen UFFi on suomalaisen vastineensa tapaan reippaasti ylihinnoiteltu ja muutenkaan valikoima ei ole vakuuttanut. 

Keskustan ulkopuolella sijaitsevassa Paavli Kaltsukassa hinnat ovat puolestaan kohdillaan ja tilat ovat isot. Tosin tälläkään valikoima ei usein ole kovin erikoinen. Palaan varmaan tähän paikkaan vielä uudestaan omassa postauksessaan. 

Pöytäkirppisten ystäville ei tietääkseni ole kovinkaan paljon vaihtoehtoja tarjolla, mutta yhtä paikkaa suosittelen ehdottomasti. Lauantaisin Telliskivessä pidettävä pöytäkirppis vetää  kesäisin paljon väkeä, joten tarjontaakin on hyvin. Talveksi kirppis hieman pienenee siirtyessään sisätiloihin, mutta käymisen arvoinen se silti on. 






































Itse käväisin kirppiksellä viimeksi viime viikonloppuna siskoni kanssa. Olen blogissanikin paljon puhunut kuinka yritän vähentää turhaa shoppailua, joten en oikeastaan mennyt kirppikselle aikeena ostaa yhtää mitään. Siskoni innostus kuitenkin tarttui minuunkin ja teinkin varsin hyviä löytöjä. Edellisen kuvan pantteritakki ei kuulun niihin. Hiplailin takkia pitkään, mutta jätin sen lopulta jonkun muun löydettäväksi. Välillä olen pukeutumisasioissa aika pelkuri, mutta ainakin rahat säästyvät.

Minua ei kuitenkaan yhtään haittaa, että käytin viisi euroa italialaisiin nahkanilkkureihin, 50 senttiä nahkavyöhön ja kaksi euroa kauniiseen hamoseen. 




























Ruskeita nilkkureita olen kaupoissa vilkuillut jo jonkin aikaa ja melkein jo annoin itselleni luvan sellaiset kenkäkaupasta noutaa. Onneksi nämä monot kävelivät vastaan ennen kuin ehdin mennä rahojani tuhlaamaan. Vyö ja hame ovat taas aika tarpeettomia ostoksia, mutta evätköhän molemmat usein päälleni pääse. 

Näistä ostoksista voi muuten huomata, mitä pukeutumiselleni on syyskuun aikana tapahtunut. Mittari näyttäköön lähes hellekelejä, mutta nyt on syksy, ja minä pukeudun sen  mukaisesti.

PS. Pahoittelut pitkään jatkuneesta kännykkäkuvien tulvasta. Olen onnistunut hukkaamaan järkkärin akunlaturin, joten ennen kuin sen löydän, saatte sietää hämäriä, rakeisia ja välillä ylivalottuneita kuvia. 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Jos metsään tahdot mennä nyt

Elämä tuntuu olevan tällä hetkellä paikasta toiseen ravaamista. Silloinkin, kun vietän koko päivän yliopistolla, saa luokkaa vaihtaa useamman kerran. Meno ei hidastunut viikonloppunakaan, vaikka opiskelu jäikin vähän sivuun. 

Aloitetaan siis viikonlopun purkaminen loppupäästä ja rauhallisimmasta aktiviteetista. Lähdimme junavaunun täydeltä kansainvälisiä opiskelijoita Aegviiduun metsään sienestämään. Oli ihanaa nähdä, miten innoissaan ihmiset olivat päästessään tutustumaan Viron luontoon. Aloin tuntea ylpeyttä pohjoismaisen luonnon kauneudesta. 







































On se muuten kumma juttu, miten sitä aina kaupungissa unohtaa, kuinka rauhoittavaa metsässä samoilu on. Jo samantien, kun junan maisemat vaihtuivat betonimöhköistä koivuihin, tajusin kuinka olenkaan metsämaisemia kaivannut. Kai jokaisessa suomalaisessa on syvällä sisällä rakkaus metsiin ja luontoon. 








































Sieniä löytyi varsin niukasti, joten luovutimme pian ja siirryimme toisiin luonnonantimiin. Mustikoita ja puolukoita puskat olivat nimittäin pullollaan. Keräsin niitä koko pussin täyteen ja nytpä löytyy marjoja aamupuuron sekaan ainakin viikoksi. 

Sieniä kävin sitten ostamassa Kaubamajasta. 

perjantai 13. syyskuuta 2013

Resepti laiskalle sushifanille

Sushi on villinnyt ihmiset Tallinnassa ja sushi-ravintoloita tuntuu löytyvän, joka kadunkulmasta. Tallinnassa, myös sushin syönti on halvempaa kuin Suomessa. Silti se on Tallinnan ravintoloiden hintatasoon verrattuna kallista, joten yritän pitää sushi himoni kurissa. Yksi vaihtoehto olisi toki rullailla sushit itse, mutta siihen hommaan olen tavallisena päivänä liian laiska ja kärsimätön. 

Uudessa Trendissä oivallettiin, että sushi ainekset maistuvat yhdessä rullaamattominakin. Muistin myös, että Sara La Fountainin kirjassa Passion For Food sushisalaatin resepti. Niinpä keksin soveltaa kaapin aineksista näiden kahden reseptin sekoituksen. 


Omassa sushi salaatissani oli kurkkua, porkkanaa, avokadoa, riisiä, rucolaa, lohta ja seesaminsiemeniä. Kastikkeena käytin soija-wasabi -sekoitusta. Merilevää ja inkivääriä ei kaapeista löytynyt, mutta olisivat varmasti olleet oiva lisä.  Resepti on juuri siksi niin kätevä, että siihen voi vapaasti valita omat lemppari sushi aineksensa. 

La Fountainin versio on hieman täyteläisempi sisältäen muun muassa parsaa ja tonnikalaa. Täytyy ehdottomasti kokeilla alkuperäinen resepti myös joskus, sillä tämän kirjan reseptit ovat poikkeuksetta olleet petollisen hyviä. 

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kawa on kiwa

Koska viikonloppuna on edessä visiitti Suomeen, olisi ehkä kohdallaan kirjoittaa jotain sijoittuen sille puolelle Suomenlahtea. 

Ennen pakenemistani ulkomaille, kävin parin kaverin kanssa kahvittelemassa Helsingissä Kawa cafe'ssa . olen yrittänyt keksiä vaihtoehtoja keskustan ketjukahviloille, jotka tuntuvat muuttuvan identtisemmiksi ja tylsemmiksi päivä päivältä. Viimein sitten sain Kawankin ruksattua tehtävälistaltani. Muilla tehtävälistassa on varmaan sellaisia asioita kuin maraton, minulla siinä on erilaisia ravintoloita ja kahviloita...





















































Kawa oli todella kiva, eikä todellakaan tuottanut pettymystä. Taas Tallinnaan hinnastoon tottuneena hinnat näyttävät aika hurjilta, mutta Helsingin tasolla ne taitavat olla aika perusluokkaa. Itse olin ainakin todella tyytyväinen avokado-mozzarella paninini. Paikan smoothiet ja mehut jäivät vielä mieleen kummittelemaan, täytyy siis palata vielä niitä kokeilemaan. Ja tunnelmansa puolestahan kahvila päihittää kaikki ketjuraflat mennen tullen.

Jos siis etsit keskustan ympäristöstä kahvittelu tai lounas paikkaa, suosittelen suuntaamaan Frederikinkadulle Kawaan.

PS. Etsi ylimmästä kuvasta viikset. Eikä Movemberkaan ole vielä edes alkanut...

torstai 5. syyskuuta 2013

Kukkatukka

Aina onnistuessani taiteilemaan hiuksiini jotain poninhäntää kummempaa, olen ylpeä itsestäni. Niinpä se on myös aina blogikirjoituksen arvoinen asia. Serkkuni meni pari viikkoa sitten naimisiin ja kesähäiden hengessä koristelin hiukseni kukkaisin. Koska serrkuni on asunut lähes koko elämänsä Espanjassa, oli häissäkin espanjalaisia piirteitä. Niinpä tilaisuuteen sopi hyvin suuri punainen "flamenco-kukka".



























Kukkapinneillä on todella helppoa tehdä näyttävä kampaus pienellä vaivalla. Tämäkin kampaus muodostui todellisuudessa vain kahdesta ranskanletistä ja tukkasutusta takaraivolla. Eli huonona hiuspäivänä tukka vain täyteen kukkasia ja sinua luullaan hiustenlaiton ammattilaiseksi. 

Käytin ennen hiuskoristeita lähes päivittäin, mutta sitten "aikuistuin" ja rusetit ja kukkaset jäivät laatikkoon lojumaan. Mutta ehkä alan kohta jo olla tarpeeksi vanha, että minua ei rusetti päässä luulla 10 vuotiaaksi.  

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Apinoiden paluu

Joskus yläasteella taisin kuulla Arctic Monkeysejä ensimmäistä kertaa. Kappale oli muistaakseni Teddy Picker heidän toiselta albumiltaan ja se jysähti tajuntaani samantien. Yleensä tarvitsen aikaa haudutella uusia musiikkituttavuuksia, mutta arktisten apinoiden osalta rakkaus syttyi ensi kuuntelulla.

Tutustuttuani bändiin paremmin tulin siihen lopputulokseen, että ensimmäinen levy oli timanttia, mutta toisesta puuttui se jokin. En osaa kuvailla sitä paremmin kuin, että ensimmäisellä levy oli rosoinen, kun taas toinen levy oli hiotumpi, mutta ei hyvällä tavalla.

Kolmannen levyn Humbug kohdalla bändi sitten lähti vielä uudempaan ja hienostuneempaan suuntaan, jos niin nyt voi sanoa indie rockista. Minut tämä levy jätti kylmäksi ja kaipasin ensimmäisen levyn teinipoikien rosoista kitararämpytystä.

Kun neljäs levy Suck It And See ilmestyi, tajusin, että toinen ja kolmas levy olivatkin tarpeellisia vaiheita timantin hiomisessa täydelliseksi. Tämä on siis vain oma mielipiteeni, sillä tiedän, että joidenkin mielestä Humbug oli se joka potin räjäytti. Itse pidän neljättä levyä puolestaan bändin parhaana.

Nyt olen vihdoin kuullut pari sinkkua uudelta viidenneltä levyltä, eikä takapakkia ole ainakaan tehty. Kun olen kuullut koko levyn, osaan paremmin arvioida, miten sen kehitysakselilla sijoittaisin. Odotukset ovat kuitenkin korkealla. 

Viime levyn musiikkivideot kuvattiin Yhdysvalloissa ja pelkäsin, että jenkkilä on bändin imaissut kokonaan. Mutta, ah, mikä helpotus, kun huomasin, että Why'd You Only Call Me When You're High? -video esittelee Lontoon katuja, vaikka Alex Turnerin hiustötterö Los Angelesista muistuttaakin. 



tiistai 3. syyskuuta 2013

Paljon kuuluu

Seuraavaksi tilannepäivitys viime päivien osalta.

Kiirettä ja hämmennystä on kyllä viime aikoina riittänyt. Elämäni on ollut matkalaukussa ja tulevien päivien tapahtumat ovat olleet hämärän peitossa. Ensinäkin muuton suhteen oli hämminkiä, kun meillä ja vuokraisännällä oli eri käsitys muuttopäivästä. Eilen alkoivat myös ensimmäiset luennot ja vielä sunnuntaina en ollut varma lukujärjestyksestäni. Pikkuhiljaa elämä alkaa kuitenkin taas palata uomiinsa. Pari asiaa täytyy vielä selvitellä lukkarista ja asunnossa on jäljellä vielä pari puunaus kohdetta. 

Olen erittäin innoissani kaikesta niin koulun alusta, uudesta asunnosta ja koko Tallinnaan muutosta. Minulla on paljon todella mielenkiintoisia kursseja ja olen entistä varmempi, siitä, että Tallinnaan tulo oli oikea päätös. Saan opiskella juuri sitä mitä haluankin, eli politiikkaa ja viestintää, ja kaikkea muuta siinä sivussa. Minulla on jopa tässä jaksossa elokuvanhistorian kurssi, josta olen lapsellisen innoissani.

Myös uusi kämppä on aika mahtava. Se on toki hieman kulunut ja kalusteet vanhoja, mutta se on mahdottoman tilava. Lisävarusteine on tiskikone ja sauna, joten kämppissopu kiittää, sähkölasku ei. Asun myös ensimmäistä kertaa kämppiksen kanssa, joten yksinäistä ei tule. Enkä todellakaan valita, että joku kiikuttaa jääkaappiin kasan juustoja, joita nauttia iltateen kanssa siivous-urakan jälkeen. 

Tuutorin hommat ovat nekin pitäneet kiireisenä. Olemme järjestäneet uusille oppilaille kaikenlaista aktiviteettia ja on ollut hauska tutustua moniin uusiin ihmisiin erilaisista kulttuureista. Olen tavannut viimeisen viikon aikana niin paljon uusia ihmisiä, että heidän muistamisensa vaatisi vähän suurempaa kovalevyä kuin itse omistan.

Enimmäkseen homma on ollut hauskaa. Esimerkiksi viime lauantaina johdatin kansainvälisen poppoon ihmisiä Uus-Maailm kapunginosassa järjestettävälle katufestivaaleille. Itsekään en ollut kaupunginosassa kauheasti aikaisemmin pyörinyt, joten uutta koettavaa oli minullekkin.  

Itse festivaali oli todella viehättävä. Kulkijoita oli vauvasta vaariin ja vaarin koiraan. Ruoka-, kirpputori- ja muita kojuja oli pystytetty kadunvarsille ja sisäpihoille pääsi istuskelemaan. Tunnelma oli todella lämminhenkinen ja rento. Onneksemme myös sää oli suurimman osan päivää aurinkoinen ja vietimme kirjaimellisesti viimeistä kesäpäivää nurmikolla löhöillen. 

Siinä siis on viime päivien touhuni tiivistettynä. Kiireistä, mutta hauskaa on kyllä ollut. Mutta en myöskään pane yhtään pahakseni, jos hetkeksi elämä hieman selkeytyisi ja rauhottuisi.