lauantai 19. lokakuuta 2013

Leikin leffakriitikkoa

Olen ollut varsin aktiivinen elokuvafani viime aikoina. Kummasti nimittäin telkkarittomuus ja 3-5 euron leffaliput laskevat kynnystä nauttia elokuvansa valkokankaalta. Ei elokuviin jatkuvasti houkutteleva kämppiskään varsinaisesti vaikeuta asiaa. Lyhyellä aikavälillä olen nähnyt kolme varsin erilaista elokuvaa.


Woody Allenin uusin elokuva Blue Jasmine oln tuttua Allenia. Pillereitä tasaiseen tahtiin popsiva hermo-ongelmista kärsivä ylelliseen elämään tottunut Jasmine (Cate Blanchett) joutuu miehensä vankilatuomion ja itsemurhan jälkeen muuttamaan siskonsa luo. 

Tässä onkin sitten konfltiktia kyllikseen. Yrittäessään saada omaa elämänsä raiteilleen Jasmine päättää, että siskonkin on saatava parempi eli varakkaampi mies. Samalla takautumat paljastavat, että Jasminekaan ei ole aivan viaton omaan kohtaloonsa. Kuten Allenin elokuvissa yleensä, alun ja lopun välillä tapahtuu paljon kaikkea päätöntä, mutta sen kummempaa muutosta ei ihmisten elämässä lopulta tapahdu. 

Vaikka elokuva ei sinänsä tarjoa mitään uutta Allenin muita elokuvia katsoneille, on se silti hyvin viihdyttävä. Henkilöhahmot ovat ihanan hulvattomat ja tarina sopivan päätön. Jos siis Allenin pisteliäs huumori kolahtaa samalla tavalla kuin minuun, niin suosittelen leffateatteriin hiippailemaan. 


Elokuva prinsessa Dianasta ei herättänyt minussa mitenkään suuria tunteita. Hyvin perinteinen romanttinen draama oli rakennettu Dianan rakkauselämän ympärille. Elokuvassa oli muutamia oivaltavia kohtia kuvauksellisesti ja kokonaisuudessaan se oli todella koskettava. Ei se kuitenkaan erotu erityisesti tuhannen vastaavan draaman joukosta. Vähän minua myös vaivaa, että elämänkerta elokuvissa, ja varsinkin naisista kertovissa, pää painopiste tuntuu olevan aina rakkauselämässä eikä muissa saavutuksissa. 


En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa, kun lähdin katsomaan Joseph Gordon-Levittin ensimmäistä käsikirjoitus- ja ohjaustyötä Don Jonia. Fanitan Gordon-Levittiä, mutta en tiennyt, mitä ajatella elokuvan trailerista, jonka perusteella elokuva kertoo pornoaddiktista. 

No elokuva olikin sitten todella positiivinen yllätys. Juoni menee lyhyesti näin: Jon (Gordon-Levitt) on stereotyyppinen Jersey Shore mies, joka kuntoilee, käy kirkossa ja viettää aikansa baarissa iskien naisia. Ja tietenkin pornon parissa. Hän ajautuu parisuhteeseen Barbaran (Scarlett Johansson) kanssa, mutta elämä ei olekaan niin ruusuista, varsinkin kun nainen löytää Jonin sivuhistorian. 

Don Jon on ensinnäkin todella hauska ja nokkela komedia. Sekä Gordon-Levitt, että Johansson tekevät uskomattoman hilpeät roolisuoritukset New Jerseyläisinä. Mutta sen lisäksi elokuva kritisoi osuvasti median luomia odotuksia seksistä ja parisuhteesta niin miehillä kuin naisilla, seksuaalisuuden täyteistä kulttuuriamme ja katolista kirkkoa. 

Elokuva rikkoo onnistuneesti totuttuja kuvioita ja jopa loppuratkaisu pääsi yllättämään. Mielestäni varsin virkistävä katselukokemus. 

Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tapas time!

Pari viikkoa takaperin käväisin Suomessa juhlistamassa veljeni ja siskoni synttäreitä. Äitini oli varannut meille pöydän espanjalaisesta ravintola Nuevosta. En ollut kyseisessä ravintolassa aikaisemmin vieraillut, mutta tapasten suurena ystävänä valmistauduin hyvään. Tapakset ovat juuri minun kaltaiseni napostelijan ja kaiken kokeilijan juttu. 


























Sekä ruoka, että palvelu olivat aivan ensiluokkaisia. Alkupalaksi tilasimme tapaslajitelman, josta olisin voinut enemmänkin kuin maistella useampaa lajia. Erityisesti chorizo ja lohi hellivät makunystyröitäni. Piti kuitenkin jättää tilaa myös pääruoalle. 

Itse nautin pääruoaksi siikaa paella pedillä. Merenelävien ja paellan suurena ystävänä tämä annosvalinta osui aika nappiin. Muutkin tuntuivat kehuvan annoksiaan vuolaasti. 

Itse hyvän ruoan lisäksi ravintolan pisteitä nosti aivan uskomattoman ystävällinen palvelu. Meistä huolehdittiin koko illan aikana aivan uskomattoman hyvin ja varmistettiimpa seurueemme maitoallergikollekkin joka annoksen sisältö aina erikseen varmuuden vuoksi. 

Nuevosta lähti kotiin joukko kylläisiä ja erittäin tyytyväisiä herkuttelijoita. 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Lauantain luontoretki

Sarjassamme mahtavat viikonloput, viime viikonloppu sijoittuu kyllä aika korkealle. Touhut eivät loppuneet tuparien viettämiseen, lähtiessämme pienelle "roadtripille" kaverini autolla. Vieraani Suomesta ovat nähneet Tallinnan jo lähes joka kulmasta, joten oli hauskaa näyttää heille vähän maisemia pääkaupungin ulkopuoleltakin. 







Retkikohteinamme olivat jo Pärnun matkalla ohi vilahtaneet Türisalun jyrkänne ja Keila-Joan vesiputous. Raikas merituuli ja luonnossa samoilu tuntuivat uskomattoman hyviltä pitkäksi venähtäneen illan jälkeen. Meille kävi vielä uskomattoman hyvi tuuri säänkin suhteen. Aurinko lämmitti merituulessakin.

Jyrkänteen alapuolella näkyi hiekkaranta, jossa kulki muutamia ihmisiä. Etsimme kovasti reittiä alas, mutta emme löytäneet muuta vaihtoehtoa kuin hyppäämisen, mikä ei yllättäen kovasti houkutellut. Pitää ehkä vielä palata kolmannen kerran paikanpäälle selvittämään tämä mysteeri. 



Syksyn väriloisto oli levinnyt jo viime käyntiäni pidemmälle ja maisemat olivat varsin otolliset pienelle piknikille. Innostuimme myös leikkimään lehdillä kuvauksellisista syistä. Tai siis kuvaaja oli ehkä innostunut kuvauksellisista syistä, oma korviin asti ulottuva hymyni johtuu ihan vain lentävistä lehdistä. Kai se on vain hyvä, että osaa iloita pienistä ja vähän hölmöistäkin asioista. 







































Suur tänu ja kiitokset hauskasta päivästä kuskillemme Romilille, kuvaajallemme Kristjanille (vastuussa kaikista kuvista kahta ekaa lukuunottamatta)  ja Suomen vierailleni Annikille ja Millalle. Seuraavaa luontoretkeä odottelenkin jo. 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Tuvan lämmitys

Uuteen asuntoon oli saatava vähän lämpöä, joten oli korkea aika pitää tuparit. Kutsulista paisui aika suureksi, mutta hyvin onneksi mahduimme tilavaan asuntoomme. Niin hyvin vieraamme lämmittivät asunnon ilman trooppiseksi, että sauna päätettiin jättää toiseen kertaan. En voi uskoa, miten mahtavia, hauskoja ja ihania ihmisiä olen onnistunut keräämään ympärilleni. Ystävien seura, ihanat lahjat ja kauniit sanat lämmittävät vieläkin. 

Tärkeimpänä tietenkin kämppikseni ja co-hostini Salla, jonka kanssa oli uskomattoman hauskaa suunnitella, järjestää ja juhlia tupareita. Aika hauskasti osuivat asuvalintammekin lopulta yksiin. 

Tarjottavaakin olimme valmistaneet muutamaa sorttia. Taisi aika hyvin maistua, sillä aamulla ei ollut jäljellä enää muruakaan. Viimeaikainen leipomisintonikin sai tästä vain uutta yllykettä. 



Minulla ainakin oli aivan luvattoman hauskaa ja kuuleman mukaan vieraillakin. Mutta niinhän tässä seurassa aina. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sunlight Heart ja hyvästit kesälle




























Olen blogissani aikaisemminkin maininnut erittäin lahjakkaan musikko ystäväni Markuksen. Hänen musiikkinsa kuuluu ehdottomasti suosikkeihini tällä hetkellä. Sen lisäksi, että itse musiikki on kaunista ja taidokasta, ovat sanoitukset myös todella mielenkiintoisia ja oivaltavia. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan musiikkiin Sunlight Heart soundcloud sivulla. 


Viikko sitten perjantaina meidät kutsuttiin vähän erilaisemmalle keikalle juhlimaan uuden levyn julkaisua ja kesän päättymistä. Olin todella vaikuttunut siitä, miten hienosti tilat olitiin sisustettu teeman mukaan. Tarjolla oli myös virvokkeita, ympärillä hyviä ystäviä sekä tietenkin hyvää musiikkia à la Sunlight Heart. Mitäs muuta hyvältä illalta voisikaan enää toivoa.





























Tallinnassa liikkujille suosittelen myös Markuksen keikoilla käymistä. Esimerkiksi joka kuun ensimmäisenä perjantaina XX-Sajand on oiva paikka hyvän musiikin ystäville. ;)