perjantai 29. marraskuuta 2013

Kaksi yhden hinnalla

Niinkuin Tallinnaan, mahtuu myös Riiaan kaksi hyvin erilaista kaupunkia. Satulinnamainen vanhakaupunki ja hieman ränsistynyt, mutta särmikäs muu kaupunki eivät ole yhtä suuressa kontrastissa kuin Tallinnassa, mutta luovat silti varsin mielenkiintoisen ympäristön.

Kaarevat kauppahallit olivat ensimmäinen näky bussista noustessamme. Seuraavana aamuna lähdimme kurkkimaan, mitä nämä hallit sisälleen kätkevät. 




Kauppahallien kaarien alta löytyi monenlaisia herkkuja ja tuotteita eksoottisista hedelmistä säilöttyihin pikkelseihin. Ehkä suurin yllätys ja järkytys oli kalatiskillä elävänä räpiköivä kalaparka. Ilmeisesti latvialaiset haluavat kalansa joko kuivattuna tai erittäin tuoreena. 


Aivan toisenlainen maailma avautuu lyhyen kävelymatkan päästä, kun astelee kanaalin yli vanhaankaupunkiin. Kauniita ja värikkäitä taloja, suloisia kahviloita ja sisustuskauppoja ja jouluisaa tunnelmaa. 









Molemmissa kaupungin puolissa on oma viehätyksensä ja yhdessä ne luovat Riiaan aivan omanlaisensa tunnelman. 

tiistai 26. marraskuuta 2013

Uusi kaupunki-ihastus: Riika



Uskotteko jos kerron, että 35 euroa ja yhdeksän tuntia bussissa istumista on ainoa, mitä tarvitaan ulkomaanmatkaan. Tämä on niin helppoa, että ihmettelen miten emme aikaisemmin ole Riian bussiin hypänneet. Jo vuoden olen Virossa asunut ja vasta nyt sen etelänaapurin nähnyt. Sumuisesta säästä huolimatta tai sen ansiosta ensivaikutelma oli mitä hurmaavin

Siinä missä Tallinnan vanhankaupunki tuntuu omalta satumaaltaan muun kaupungin keskellä, yhdistyy Riikassa vanha keskusta uuteen saumattomammin. Toki baltianmaihin (ja sumusäähän) kuuluvaa harmautta ja ränsistyneisyyttä oli nähtävillä, mutta minusta se on myös osa kaupungin viehätystä. Sumuinen sää loi kauniiseen kaupunkiin aivan oman tunnelmansa. Tosin hieman surullisen sävyn kaupunkiin ja matkaamme toi juuri sattunut ostoskeskustapaturma.




Vertailua Tallinaan oli vaikeaa välttää. Riika on suurempi, uusi keskusta on viehättävämpi ja Laima suklaa voittaa Kalevin (vaikka Fazerin päihittänyttä ei ole). Tallinnan vanhakaupunki on kuitenkin ihana omana erillisenä satumaailmanaan ja joulutorikin on mielestäni kauniimpi. Mutta ennen kaikkea Tallinna on koti. Tämä muistui erityisen hyvin mieleen käyttäessämme yli tunnin eksyillen ympäri tuntematonta kaupunkia ravintolaa etsien. Toisaalta samankaltaisuuksia Tallinnan kanssa on sen verran, etten uskoisi Riikaan kotiutumisen kauan kestävän. 






Riika ylätti minut todella positiivisesti ja paljon jäi vielä tutkittavaa ja ihasteltavaa. Paluu tähän kaupunkiin on siis hyvin todennäköistä.

Meno-paluu bussiliput maksoivat tosiaan vaivaiset 20 euroa ja hostelli 8 euroa yöltä. Ja matkaa vain 4,5 tuntia suuntaansa. Tallinnassa asuivia suosittelen siis ehdottomasti matkustamaan Riikaan, joka eroaa yllättävänkin paljon Tallinnasta. 

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Parasta sunnuntaissa

Mikään ei ole sunnuntaisin ihanampaa kuin brunssi. Vaikka onkin ihanaa nauttia se valmiista pöydästä ravintolassa, on oma kotona valmistettu brunssi aina paras. Minä pyöräytin unikonsiemen sämpylöitä ja Salla pörisytti vadelmasmoothien. Sitten vain valikoima juustoja ja paljon hedelmiä sekä tietenkin ystäviä ympärille, niin lähes täydellinen brunssi on valmis. 
Täydellisemmäksi se muuttui, kun Annina kiikutti paikalle vohvelirautansa ja valmisti meille "supervohveleita". Nimensä mukaisesti ne olivat ihan supereita täynnä lähes kaikkea, mitä vohveliin voi haluta: itsetehtyä omenahilloa, hedelmiä, granaattiomenan siemeniä, suklaata ja pähkinöitä. 




























Siinäpä se sunnuntai sitten meni herkutellessa ystävien seurassa. Päivän edetessä pidemmälle brunssi muuttui lopulta leffaillaksi. Aika tehokkaasti onnistuimme tuhlaamaan päivän tekemättä mitään järkevää, mutta sellaisia sunnuntait saavat välillä ollakkin. Ainakin aivot saivat vähän tuulettua kiireiden keskellä.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Hittibiisit

Olen normaalistikin musiikin suurkuluttaja, mutta spotify premiumin myötä musiikki soi lähes jatkuvasti. Myös uuteen musiikkiin tutustuminen on tullut helpommaksi ja olenkin löytänyt paljon uusia lemppareita. Muutama bändi ja kappale on ollut erityisessä tehosoitossa.

White Lies






Olen heikkona mataliin miesääniin. Siksipä kämppikseni ei ehtinyt kauaa White Liesia stereoista tykittää, ennen kuin kysäisin bändin nimeä. Sen jälkeen olen kuunnellut bändin biisejä lähes päivittäin. Erityisesti Mother Tongue -kappale koukutti minut täysin. There Goes Our Love Again pääsi mukaan videon uskomattoman ihanan tanssitytön takia. Ja onhan tämäkin biisi aivan mahtava. Tässä bändissä on vain kaikki niin kohdallaan minun kaltaiselleni indierock fanille. Ja ah, tuo ääni!

The Lumineers - Stubborn Love



The Lumineers ei ole minua vielä vakuuttanut pysyvästi. En tiedä kuuluko tämä bändi vain ohimeneviin ihastuksiin vai onko tästä tulossa pysyvämpikin suhde. Joka tapauksessa kappale Stubborn Love on hurmannut minut luultavasti pysyvämminkin. Aivan ihanat sanat ja tunnelma. Tämäkään kappale ei muutaman kymmenen kuuntelukerran jälkeen vielä kyllästytä. 

Bastille - Pompeii & Things We Lost In The Fire





Bastille on myös vasta tutustumisvaiheessa, mutta ainakin Pompeii ja Things We Lost In The Fire ovat kuuluneet kaiuttimista useasti. Ehdottomasti paremman tutustumisen arvoinen tapaus. 

Electric Guest



Electric Guestiin tutustuin kaverin vinkistä. Aivan ihanaa jammailu musiikkia, joka sai jalkani vispaamaan jopa kirjastossa tämän kappaleen pärähtäessä kuulokkeisiini. Tämä on mielestäni paljon parempaa tanssimusiikkia kuin, mitä klubeilla yleensä kuulee. Ja  voi ei, miten sympaattinen video! 

Sailor & I - Tough Love



Tähän kipaleeseen ihastuin jo kesällä, enkä ole siihen vieläkään kyllästynyt. Vähän harvemmin minä sitä kuitenkin kuuntelen kuin kesällä, jolloin saatoin klikata uudellensoittoa samantien kappaleen loputtua. Aivan uskomattoman kaunis sanoitus ja musiikkivideo sekä ihanat jousisoittimet kruunaavat tämän kappaleen. 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Elokuvia unissakävelijöille pimeisiin öihin


Rakastan elokuvafestivaaleja, ja onnekseni sellainen on juuri Tallinnassa alkamaisillaan. PÖFF-Pimedate Ööde Filmifestival tuo 15.11-1.12 Tallinnan elokuvateattereihin elokuvia ympäri maailmaa. Itselläni olisi tarkoitus käydä katsomassa useampikin elokuva, kun viime vuonna saldo jäi harmikseni vain yhteen. 

Ainakin Frances Ha mennään kämppiksen kanssa katsomaan, mutta tämän lisäksi tarjonnasta näyttää löytyvän paljon kaikenlaista kiintoisaa. Suosittelen ehdottomsti PÖFFin sivuja sillä silmällä vilkuilemaan. Jos valinnan vaikeus iskee, niin erilaisten ohjelmien avulla on helppo löytää itseään kiinnostavat elokuvat. Esimerkiksi kansainvälisten kriitikoiden valitsemat elokuvat eivät kovin huonoja voi olla.


PÖFFin kanssa lomittain menee myös oman kouluni tapahtuma eli Sleepwalkers-lyhytelokuvafestivaali 19.-23.11. Näinä päivinä koulumme elokuvateatterissa esitellään laajasti erilaisia lyhytelokuvia. Viime vuonna kävin katsomassa yhden todella hyvän valikoiman elokuvia. Suosittelen siis ehdottomasti, sillä välillä nämä elokuvat ovat jopa normaalipituisia pätkiä kiinnostavampia. Lyhytelokuvissa ohjaajilla on mahdollisuus olla kokeilevampia, sillä katsojakaan ei muutamassa minuutissa ehdi vielä elokuvaan kyllästyä.

Elokuvan ystäviä siis hemmotellaan kovasti muutama viikko. Parasta ottaa tästä kaikki irti!

(Kuvat: http://2013.poff.ee/ ja http://www.swff.ee/en/ )

maanantai 11. marraskuuta 2013

Ihan pimeetä

Yhä aikaisemmin ja aikaisemmin laskeutuvaa pimeyttä vastaan on turha yrittää taistella. Valon voimalla vahvasti toimivalla ihmisellä tämä vuodenaika on aina hastavaa, kun keho käskee jo neljän aikaan nukkumaan. 

Masentumisen sijasta kuitenkin voi yrittää nähdä tässä vuodenajassa myös valoisia vai pitäisikö sanoa hyviä pimeitä puolia. Öinen kaupunki katuvaloinen on nimittäin aivan oma maailmansa, kuten huomasin eräänä lauantai yönä. 

























Pitäisi ehkä useamminkin napata kamera kaulaan ja lähteä tutkimaan maailmaa linssin läpi. Olen kuitenkin myös oppinut sen, ettei ole häpeä välillä mennä nukkumaan ajoissa ja viettää koti-iltaa teetä litkien. Kunhan muistaa, että pimeydestä ja sateesta huolimatta, elämää on kodin ulkopuolellakin.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kampaaja kammo

Kampaajalla käynti ei ole minulle mitään hemmottelua, vaan välttämätön paha. En keksi, mitä erikoista voisin hiuksilleni tehdä, joten päädyn aina vaan tylsään latvojen tasaamiseen. Silti lopputulos tuntuu olevan lähes aina huono. Suomessa löysin todella hyvän kampaajan, johon luotin sokeasti. Täältä Tallinnasta vastaavaa ei ole vielä löytynyt. 

Viimeksi Stockmannin Desireessä lopputulos oli ihan hyvä, mutta palvelu ankeaa. Kokeilin vaihtelun vuoksi Sigma Ilusalongia, jota monet ovat suositelleet. Itse en kuitenkaan lähtenyt kampaajalta kovin tyytyväisenä:

Ensinäkin niin Suomessa kuin Virossa tuntuu kiharat hiukset olevan useimmille kampaajille suuri mysteeri. Ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun kampaaja halusi hiukseni suoristaa. Enpä viitsinyt hirveästi sanoa vastaan, koska kyllähän se tukka jo seuraavan suihkukäynnin jälkeen on tutulla säkkärällä. 

Palvelu oli kyllä asiallista, mutta tuttuun tapaan hyvin vähäsanaista. Se, mikä itseäni eniten ahdisti oli lattialle tippuvat senttimäärät. Sanoin kampaajalle haluavani vain huonot latvat pois, mutta hänpä halusikin tasata hiukseni täysin tasapituisiksi. Eipä reippaasti lyhentynyttä tukkaani kukaan muu tosin huomannut.


No seuraavana päivänä, kun hiukseni palasivat normaaliin kuosiinsa, ei senttienkään katoaminen niin haitannut. Tavallaan harmittaa, että tukan kasvattaminen otti takapakkia, mutta toisaalta lyhyempi tukka on jotenkin raikkaampi. Ja olipa ihana päästä karheista ja moneen suuntaan haarautuvista latvoista eroon. Silti taidan ensi kerralla kokeilla toista kampaajaa. Suosituksia? 

torstai 7. marraskuuta 2013

Arjen pienet piristäjät

Pari viime viikkoa meni pitkälti kouluhommia puurtaessa. Niinpä viime viikonloppuna päätin olla ajattelemattakaan opiskelua. Tämä miniloma teki uskomattoman hyvää, mutta lopulta tuli maanantai ja uusien kurssien tehtävälistat. 

Kiireistä ja pimenevistä illoista huolimatta haluan säilyttää positiivisen mielen arkenakin. Tässä auttavat kaikenlaiset pienet piristävät asiat. 




Elettyäni viime vuoden ilman uunia, olen innostunut leipomisesta aivan uudella tavalla. Eilen vaivasin kurpitsaleipä taikinan ja nappasin sen juuri uunista. Ai että näyttää hyvältä! Itse leipominen on todella mukavaa aktiviteettia. Voittaa ainakin kaupan leipähyllyllä kiertelyn. 

Olen myös innostunut lukemisesta uudelleen. Sinänsä ei oikein ole aikaa, etten jotain lukisi, mutta tahti tuppaa opiskelujen aikana hidastumaan. Lukaisin juuri vanhemmilta lainatun Piin elämän,joka oli kyllä todella kiintoisa lukukokemus. En tosin tiedä, mitä ajatella lopetuksesta, joka jätti minut hieman ahdistuneeksi. Suosittelen silti!

Piristin arkeani myös ostamalla kirjan. Joskus yläasteella jaksoin ihmetellä, ketkä tekotaiteelliset ihmiset jaksavat lukea jotain runoja. No taidanpa sitten nykyisin kuulua näihin ihmisiin, sillä koen, että runot pystyvät ilmaisemaan tunteita ja tuntemuksia välillä jopa paremmin kuin proosa. Bukowskin runoja olen lueskellut sieltä täältä, ja  ne ovat viehättäneet minua kovasti. Nytpä sitten ajattelin tutustua miehen tuotantoon vähän syvemmin tuon kokoelmateoksen avulla. 
























Helppo tapa aamulla piristää mieltä on laittaa jotain nättiä päälle ja punata huulet. Punaisissa huulissa on varsin helppo hymyillä koko päivän ja ehkäpä ne piristävät vastaantulijoidenkin päivää. Jos ei puna, niin ainakin hymy.