keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Joulu tulee, oletko valmis?


Kynnet on lakattu jouluisen säihkyviksi ja sänkyyn vaihdettu jouluiset peura-lakant. Kaivoin myös punaisen talvitakkini kaapista. Jos Tallinnan kadulla vilahtaa jotain punaista, se ei siis välttämättä ole joulupukin apureita, vaan ihan vain tällainen arkipäivän tonttu. 

Muutamat joulukoristeet ja tuikut olemme onnistuneet keräämään kasaan. Suunnitelmissa olisi tosin viritellä enemmänkin tuikkivia valoja ympäri asuntoa. 

Glögin litkiminen alkoi jo reippaasti marraskuun puolella eikä kyllästymisestä ole vieä kuuloakaan. (Kuvan viinilasi ei liity tekstiin.)

Luntakin on jo satanut pari kertaa. Vaikka se sulaakin aina seuraavana päivänä ja tiet jäätyvät luisteluradoiksi, iloitsen aina, kun valkoiset hippuset taivaalla lentelevät.

En tiedä, mistä tämä hullu jouluinnostus on minut vallannut. Edellisinä vuosina sitä kun on saanut odotella jouluaattoon asti. No hyvä, että on vallannut. Se on nimittäin aika lämmin fiilis. Joulun teen mä sydämeen vai miten se ärsyttävä luritus nyt meneekään. Jotenkin minulla on vain tunne, että kämppikseni ehtii kyllästyä koko jouluun ansiostani ennen kolmatta adventtia. Mutta eiköhän tuo joulutortuilla lepy.

Keskustelin juuri erään jouluvastaisen ystäväni kanssa joulusta ja ymmärrän toki joitakin hänen mielipiteitään. Minäkään en joulun uskonnollisesta tai kaupallisesta puolesta innostu. Kauppakeskuksissa raikuvat, kulutusjuhlaan houkuttelevat joululaulut luovat enemmän ahdistusta kuin iloa. Minulle "oikea" joulu on aina merkinnyt kuitenkin muuta: valoa pimeän kauden keskellä, lehvähdystä kiireestä, jouluherkkuja ja tärkeimpänä kiireetöntä ajanviettoa perheen ja ystävien kanssa. 

Vielä kun joulukalenterin saisi, ja pipareita tai torttuja leipoisi, niin joulunodotuksen voisi sanoa alkaneen todella. Partaveikoista en tiedä, mutta joulu ainakin on ihan tervetullut. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti