perjantai 31. tammikuuta 2014

Kielillä puhumista

En ole koskaan ollut erityisillä kielenlahjoilla siunattu ihminen. En väitä, että olisin varsinaisesti huonokaan, mutta luulen, että hyvien arvosanojeni takana on ollut kielipäätä enemmän hikkeyteni. En ole monta kieltä edes koskaan opiskellut. Englanti ja ruotsi alkoivat ala-asteella, mutta jälkimmäisen osalta palattiin yläasteella alkeisiin. Ranskaa halusin opiskella jo yläasteelta lähtien, mutta omassa koulussani se ei ollut mahdollista. Viimein lukiossa pääsin patonkeja tilailemaan. Karu totuus kuitenkin on, että kahdessa vuodessa ei ranskan kieltä saada hallintaan, ainakaan minun taidoillani.





Paljon voi myös syyttää ihan omaa laiskuutta. Kun englannin kielellä pärjää lähes kaikkialla ja kaikkien kanssa, ei tunnu tarpeelliselta edes yrittää opiskella uutta kieltä, kun voi parantua tässä kielessä entisestään. Hassua, että kaikkea muuta opiskellessani itse opsikelu on lähes aina ollut minulle nautinto, kun taas kielten opiskelusta löydän vain hyötyarvoa. Kieliä opiskellessani enemmänkin turhaudun, kun en osaa tai uskalla ilmaista itseäni kunnolla. 

Tallinnaan muuttaessani ystäväpiirini on muuttunut melko monikansalliseksi. Monilla ystävilläni tuntuu olevan myös uskomattoman laaja kielitaito. Omat mitättömät taitoni ovat alkaneet jopa hieman nolottaa. Sen lisäksi olen tajunnut, että omien tulevaisuuden suunnitelmieni kannalta on todella tarpeellista osata useampia kieliä. 

Sain viime syksynä oikeastaan aika pehmeän paluun kielten opiskelun pariin viron alkeistunnin kautta. Suomea niin läheisesti muistuttavan kielen ääntäminen ei tuottanut vaikeuksia ja muut samankaltaisuudet tekivät kielen helposti ja rohkaisivat käyttämään kieltä myös luokkahuoneen ulkopuolella. A1 tuntien loputtua tosin olen päästänyt itseni taas laiskistumaan, mutta toivon, että keväällä alkava jatkokurssi palauttaa taas rohkeuteni.





Tällä viikolla voitin pelkoni ranskan kielen suhteen ja astuin ranskan A2 tunnille. Jos olisin ihan vapaasti saanut valita olisin palannut suosiolla A1seen eli alkeisiin, mutta kurssia ei yliopistossamme keväisin tarjota. Selvisin kuitenkin hengissä ensimmäiseltä tunnilta. Paljon pitää palautella mieleen ja ääntämiseni saa edelleen ranskalaisten korvat vuotamaan verta, mutta yllättävän paljon muistan myös kolmen vuoden takaa.

Myös ruotsin kieltäni haluaisin päästä kehittämään, mihin minulla tarjoutuisi ystäväpiirissäni hyvä tilaisuus, jos vain uskaltaisin avata suuni muulloinkin kuin muutaman rohkaisevan jälkeen. Tässäkin asiassa on lopulta aika helppo tsempata. Pitää vain muistuttaa itselleen ettei puuttellisissa kielentaidoissa ole mitään hävettävää. Itse suhtaudun aina suurella kunnioituksella ja innolla, jos joku osaa vähänkin suomea. Tosin ehkä suurin pelko uudessa kielessä on aina se, että ei yhtäkkiä ei ymmärräkkään, mitä sinulle sanotaan. Mutta järjellä ajateltuna ei tässäkkään pitäisi olla mitään noloa. Keskustelu kumppani osaa luultavasti selittää, mitä tarkoittaa yksinkertaisemminkin ja samalla oppii taas kieltä hieman lisää.

Myös englanti, jota käytän arkisin on nykyisin aika karmeaa kuultavaa, sillä olen heittänyt turhat pelot romukoppaan ja pölötän samalla vauhdilla kuin suomea puhuisin. Kuka välittää muutamasta kielioppi virheestä, kun on hyvä juttu kerrottavana. Tosin välillä voisi muutenkin hidastaa sitä puheen tahtia ja keskittyä sanomaan asiansa huolella, niin suomeksi kuin englanniksi. 

Tavoitteenani on tänä keväänä löytää iloa kielten opiskelusta ja nauttia itse matkasta kohti kielitaitoisempaa ihmistä. Yksi mahtava keino tähän on innostaa itseään esimerkiksi musiikin avulla. Vaikkei kaikkea ymmärtäisikään on erikielisten kappaleiden kuuntelu virkistävää. Tässä muutama kappale, jotka ovat olleet soittolistallani viime aikoina:

Belgialainen Stromae ei ole ehkä hyväksytty Ranskassa, mutta minulle kelpaa ranska millä tahansa aksentilla. 



Veronica Maggio saa ruotsin kuulostamaan erityisen suloiselta.



 Vaiko Eplikin luulisi melkein laulavan suomea, mutta ei kuitenkaan.





lauantai 25. tammikuuta 2014

Rauhaisia aamuja ja pitkiä kävelyjä






Luentoni alkavat usein vasta kymmeneltä tai kahdeltatoista, joten arkiaamunikin ovat usein kiireettömiä. Koeviikkoina oli kuitenkin hieman paineita herätä ajoissa lukemaan ja kirjoittamaan. Nyt olen sitten saanut nauttia hitaista ja kiireettömistä aamuista oikein kunnolla. Parhaiten se käynnistyy ku hiljalleen alkaa heräillä sängyssä auringonpaisteeseen. Suihkun jälkeen on ihana raahustaa keittiöön ja keittää fiiliksen mukaan joko kahvia tai teetä.

Parhaina aamuina kaapeista löytyy hedelmiä, joista tehdä herkullinen smoothie. Tänään blenderissä sekoittui pinaattia, kiiviä, banaania ja sitruunaa. Usein sekaan menee myös avokaadoa. Terveys- tai vihersmoothieksi noita kai nimettäisiin. En siitä tiedä, mutta todella hyvää ainakin on. Ja ei siitä smoothien terveellisyydestä olisikaan varmaan enää mitään hyötyä siinä vaiheessa, kun pannulla tirisee munakas ja parhaassa tapauksessa myös pekonia.

Rauhalliseen aamuun kuuluu olennaisena osana hesarin lukeminen sohvalla kahvista tai teestä nauttien. Tämän prosessin olen kokenut arkenakin tärkeäksi, sillä se virittelee aivoni kaikessa rauhassa ajattelemaan maailman asioita ja valmistaa päivän opintoihin. Lomalla olen antanut itselleni hieman enemmän aikaa keskittyä myös niihin "turhempiin" uutisiin.































Toinen asia, josta olen näin lomalla nauttinut ovat pitkät kävelyretket. En ole kovin innokas lenkkeilijä ja varpaankynnen lähdön jälkeen olen vähän arastellut juoksemista. Kiireettöminä päivinä on nyt ollut sitten aikaa kuluttaa muutama tunti ihan vain reippailla kävelyillä. Kun suurista ja lämpimistä kuulokkeista raikaa hyvää musiikkia ja aurinko paistaa kauniisti, huomaa sitä yhtäkkiä päätyneensä Piritaan asti ja Tallinnan keskustan siluetin siintävän jossain kaukana. 

Tosin ei se tuiskekkaan aina estä. Sain eräs päivä aivan mahtavan euforia tunteen tämän kappaleen alkaessa soida tarpoessani yksin lumisateessa. Kiitokset vain ystävälleni Sadulle tähän bändiin tutustuttamisesta. Ja hullun suomalaisen tittelikin tuli ansaittua, kun totesin samana päivänä ystävilleni, "ettei ulkona nyt niin kylmä ole". Tosin nyt olisin jo valmis ottamaan sanani takaisin ja varaamaan lennon päiväntasaajalle. 





Kylmenneet ilmat ja pieni flunssan poikanen ovat hieman vieneet intoa lumisille kävelyretkille lähdöstä. Mutta eiköhän pari päivää enimmäkseen sisätiloissa vietettynä teemuki tassussa palautta taas ulkoiluinnon. Olisi kyllä myös tarvetta jonkun sisätiloissa tapahtuvan liikunnan keksimiselle. Kuntosalikortin hankkiminen onkin houkutellut jo pitkään. 


tiistai 21. tammikuuta 2014

Kurkistus keskustan ulkopuolelle

Monia blogiini eksyneitä tuntuu kiinnostavan Tallinnan ravintola tarjonta.Viime aikoina olenkin kokeillut muutamaa uutta paikkaa, joten uutta kirjoitettavaa löytyy jälleen tältä osastolta. Kun koulu ja koti sijaitsevat keskustassa, on samoihin maisemiin jämähtäminen helppoa. Keskustan ulkopuolelta löytyy kuitenkin rutkasti hyviä ravintoloita ja kahviloita.

Käydessäme Suomesta vierailulla olleen ystäväni kanssa kirpputori kierroksella Paavli Kaltsukassa, pistäydyimme lounaalle lähellä sijaitsevaan ravintolaan Kamahouseeen. Tämä paikka oli minulle aikaisemmin tuttu kuulopuheiden pohjalta, mutta sijaintinsa vuoksi ei ollut aikaisemmin tullut mieleen lounaspaikkana. Vaikeaa ei ravintolaan matkustaminen kuitenkaan ole. Kun keskustasta hyppä ratikkaan 1 tai 2 Koplin suuntaan, ja jää pois Angerja pysäkillä, pääsee melkein suoraan etuovelle.  


Kamahan on jauhoseosta, joka koetaan virolaiseksi erikoisuudeksi. Vastaava valmiste Suomessa on ymmärtääkseni talkkuna. Monessa annoksessa tätä perinteistä ruokaa onkin ilmeisesti hyödynnetty, mutta itse otin vähän epäpaikallisemman annoksen eli vuohenjuusto-punajuuri salaatin. Oikein maukas salaatti, vaikka yllätyinkin hieman sen hinnasta, joka taisi olla noin seitsemän euroa. Olin nimittäin olettanut, että keskustan ulkopuolella hinnatkin olisivat vähän alhaisemmat. Lounasannoksen olisi kuitenkin saanut huomattavasti edullisempaan hintaan, joten halutessaan täälläkin voi päästä halvalla. 

Sisustukseltaan ravintola oli leikkisä ja persoonallinen, mikä aina miellyttää minua. Paikka vaikutti olevan myös kovassa suosiossa, sillä jopa keskellä arkipäivää siellä oli asiakkaita kiitettävästi. En ehkä nostaisi tätä paikkaa lempiravintoloitteni joukkoon, mutta sinne puolelle kaupunkia uudelleen eksyessäni voisin hyvin kuvitella lounastavani paikassa toisenkin kerran. 


























Eräs kaunis pakkaspäivä päätin tehdä pienen kävelyretken Telliskiveen ja lounastaa kahvila Boheemissa. Olin aikaisemmin käynyt siellä vain kahvilla, mutta nyt kiinnosti päästä kokeilemaan kahvilan ruokapuolta. 

Vaikka hinnat ovat mielestäni kaikkialla Tallinnassa nousseet, sain silti mielestäni Boheemista lounaan aika edullisesti. Katkarapukeitto, pullovesi ja kuppi vihreää teetä kustansi yhteensä vain vähän päälle seitsemän euroa. Hyvin maustettu ja ravuissa pihistelemätön keitto maistui kyllä pakkasessa tarpomisen jälkeen. Boheem vakuutti niin hyvin, että taidan uudemmankin kerran tarpoa vanhankaupungin taakse. Jos et ole hyötyliikunnan ystävä, ihan kahvilan viereen Telliskiven pysäkille pääsee myös ratikoilla 1 ja 2 Koplin suuntaan. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Laivareitin vaihdos

Huhkittuani ahkerasti yhteensä kahdentoista kurssin kimpussa viime lukuvuoden aikana, kahden viikon loma tuntuu ansaitulta. Tosin stressifriikki sisälläni on alkanut jo laatia listoja asioista, mitä pitäisi saada hoidettua loman aikana. Ensimmäinen lomaviikko meni tosin niin hujauksessa, että ei siinä ehtinyt paljon muuta kuin lomailusta nauttia. Onneksi. 

Viimeistä esseetä räpelsin kasaan laivalla matkalla Suomeen, josta seuraava paatti lähti viemään minua, synttärisankari Millaa sekä Annikkia ja Lindaa kohti Ruotsia.

 photo 2014-01-11162022_zps99bb3f27.jpg
Laivalla kun oltiin, täytyi minun tietenkin pukeutua raitapaitaan. Muuten jätin onneksi merimiesreferenssit minimiin. Ja voi sitä onnea, kun isältä perityn kännykän avulla pääsin viimein taas instagrammailemaan ja muutenkin leikkimään sosiaalisen median addiktia. Jaksan nauraa sanalle selfie ja koko omanassu kulttuurille, mutta kyllä siihen itsekin tulee aika usein sorruttua. Tämä taantuminen tuntuu koskevan myös tyylitajuani, vai miten muuten voisin selittää kuvan kimallepläjäyksen. Mutta kimalletta pimeään talveen tarvitaankin!

Laivan meno oli aika peruskauraa. Todella hauskaa meillä oli, mutta tuskinpa olisi ollut tarvetta lähteä ilman alennuslippuja. Sen verran paljon olen risteilytunnelmaa saanut maistella jo noilla Tallinnan laivoilla. Konehuoneen viereisiin hytteihin tottuneet opiskelijat olivat lapsellisen innoissaan ikkunallisesta hytistä, vaikka itse hieman petyinkin tajuttuani, että viikkarin laivoissa ei ole pyöreitä ikkunoita. Oli tästäkin tosin mukava tuijotella Tukholman saaristoa auringonnousun valaisemana.

 photo IMG_9324_zps9550b700.jpg

 photo IMG_9320_zps734474fd.jpg

 photo IMG_9326_zps572a4c0e.jpg























Tukholmassa emme kovinkaan paljoa ehtineet lopulta kuluttaa aikaa. Miinusasteet ja kylmäpuhuri ajoivat meidät sisätiloihin. Tulipa kuitenkin kokeiltua yhdet vanhankaupungin pizzerioista ja kahviloista. Onneksi ystävältä lainattu pipo lämmitti korvia. Takaisin kävellessä pasta-annos ja kahvi lämmittivät sen verran, että pysähdyimme jopa ottamaan perinteisen turistikuvan.

 Ensi Tukholman retkelle haluaisin varata vähän enemmän aikaa itse kaupungissa ja ehkä jäädä jopa yön yli. Joka käyntikerralla jään nimittäin vähän nälkäiseksi tutustua tähän kauniiseen kaupinkiin vähän syvemmin.  

lauantai 11. tammikuuta 2014

Juhlien säihkettä

Koulukiireistä huolimatta juhlimista on viime aikoina riittänyt myös kyllä ihan kylliksi. Joulu ja uusivuosi ovat tuoneet oman ihanan lisänsä juhliin, kun on kerrankin saanut tälläytyä ihan luvan kanssa. Vaikka viime aikoina arkipukeutumiseni on mennyt yhä mukavuudenhaluisempaan suuntaan, mekkotyttö minusta ei lähde minnekkään.

ESN (Erasmus Student Network) jäsenten joulujuhlissa päätin jopa antaa parikoilleni mahdollisuuden päästä vähän tanhuamaan, vaikka tanssijalan vipatus saikin ne pian lentämään nurkkaan. Vielä kuvassa ne kuitenkin jaksoivat edustaa Triinin ja Anninan seurassa. Ilta oli vähän liiankin hauska, sillä seuraavana aamuna tuli nukuttua pommiin ja myöhästyttä laivasta.


 photo IMG_0806_zpse4cf4c00.jpg


Uutena vuotena edustin uudessa ihanassa paidassani, jonka säihke toivottavasti vei hieman huomiota hiuksistani, jotka kaiken tohinan keskellä jäivät laittamatta. Nimittäin ensimmäisten vieraiden saapuessa paikalle minä istuin avuttomana varvas verta vuotaen Sallan vielä paistellessa muffinseja. Onneksi avuliaat vieraat auttoivat keittiössä ja lähtivät apteekkiin sidetarpeita hakemaan.

Tämäkin ilta oli hurjan hauska, vaikka varpaani oli puolikuntoinen. Se miten rammaksi varpaankynnen menetys minut tekee on taas yksi esimerkki siitä, että kuolen ensimmäisten joukossa mikäli zombie-epidemia iskee (vai miten niin olen katsonut liikaa Walking Deadia?). Onneksi minua kannettiin  ritarillisesti ensin kuningastuolissa, sitten palomiesottein ja lopulta kollektiivisesti reppuselissä vuorotellen jatkopaikkaamme.







 photo lyhty_zpsb1b5ee6b.jpg





































Rakettien ampuminen jäi tänävuonna väliin, mutta sen sijaan meillä oli kiinalainen lyhty, johon kirjoitimme toiveitamme ja lupauksiamme alkavalle vuodelle. Reikiintynet lyhtymme ei lopulta lähtenyt ilmaan ja toiveemme rutattiin brutaalisti roskiin. Ainakin meillä on nyt joku, mitä syyttää, kun lupaukset eivät pidä. Uskon silti vakaasti siihen, että vuodesta tulee oikein mukava perustuen siihen, että 14 on mielestäni mielyttävämpi luku kuin 13.

Olen erittäin tyytyväinen, että päätin viettää uudenvuoden Tallinnassa. Suosittelen muillekin suomalaisille harkitsemaan Tallinnaa, sillä edullisia jatkopaikkoja löytyy rutkasti eikä ainakaan Von Krahl johon me päädyimme ollut liian täynnä. Mutta missä vuodenvaihdetta vietittekin, toivon jokaiselle, että siitä tulee paras vuosi tähän mennessä. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

Shoppailuvinkki Tallinnaan: Fankadelik

Vanhakaupunki pursuilee ihania käsitöitä ja vintagevaatteita myyviä putiikkeja. Usein ne ovat melkoisen hintavia, koska ymmärettävästä syystä, paljon vintage vaatteita tuodaan muista maista, kuten Suomesta. Se ei silti estä näissä kaupoissa kiertelyä ja kaiken kauniin, säihkyvän ja hurmaavan ihastelua ja hiplailua. 

Parhaiten minulle on tuttu Vana-Viru kadulla sijaitseva Fankadelik. Fankadelikistä löytyy paljon erilaisia vintage vaatteita niin arki- kuin juhlakäyttöön. Liikkeessä myös meikataan ja tehdään kampauksia, joten tarvittaessa koko juhlalookki on saatavilla yhdestä osoitteesta. 

Vaatteiden lisäksi ihastelen kaupan sisustusta. Vanhojen kalusteiden lisäksi, itse vaatteet on osattu hyödyntää kekseliäästi osana sisutusta.




Ystäväni keksivät viime vuonna antaa minulle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Fankadelikiin. Olen monesti ollut jo sovituskopissa valmiina sen esiin kaivamaan, mutta tullut lopulta toisiin aatoksiin. Vaikka Fankadelikissä myytävät leningit ovat aivan hurmaavia, ovat ne myös aika hintavia. Mutta uudenvuodenaattona sain päähäni, että paljettipaita on nyt saatava.

 photo IMG_9307_zpsf98d72b4.jpg

Mielessäni oli kaupassa aikaisemmin ihastelemani hyvin yleinen perhoskuvioinen paljettipaita. Sen olikin joku nopeampi ilmeisesti paljettivaatteiden allenusmyynnin innostamana napannut. Niinpä päädyinkin kokeilemaan jotain parempaa. Kaapistani ei oikeastaan tämän mallisia hihattomia ja korkeakauluksisia paitoja löydy, mutta yllättäen ihastuinkin tähän paitaan todella sitä sovittaessani. Alennuksen ja lahjakortin hyödyntämisen jälkeen hintaa jäi 18 euroa, joka ei paljon itkettänyt kimmellyksen sokaisemia silmiäni.

Suosittelen ehdottomasti Fankadelikissa vierailua akuuttiin kimmellyksen kaipuuseen, vaikka mitään ei olisikaan tarkoitus ostaa. Jo liikkeen kaunis ulkomuoto ilahduttaa kauneutta kaipaavaan silmää.