keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kevätkö se siellä?



Talvi taisi jäädä lyhyeksi tänä vuonna. Ehdin jo innoissani googlailla  hiihto ja laskettelu mahdollisuuksia Tallinnan lähistöllä, kun taivaalta alkoi ripsiä räntää. 


Olen syntynyt keväällä, joten luonnollisesti olen aina pitänyt tästä vuodenajasta. Syntymäpäiväni, sulavat kadut, pikkukenkien jalkaan pujottaminen, elohopean nousu lämpömittarissa, nahkatakin esiin kaivaminen ja lupaus lähestyvästä kesästä ovat hyviä syitä rakastaa kevättä.


Nykyisin kevään tulo ei ole kuitenkaan enää vain iloinen asia. Lupaus lähestyvästä kesästä ei jaksa innostaa, kun kesätöistä ei ole varmuutta. Tämän kevään jälkeen minulla on enää vain yksi vuosi jäljellä Tallinnan yliopistossa, ja tästä vuodesta puolet olen suunnitellut viettäväni vaihdossa. Miten sanoa hyvästit kaupungille, josta on nyt jo kahden vuoden aikana tehnyt kotinsa, ja ihmisille, joista on tullut melkein kuin toinen perhe.


Kun tällaiset ajatukset alkavat liikaa ahdistaa on hyvä  ottaa käyttöön perinteinen mielenhallinta keino. Eli eikun vaan lenkkarit jalkaan, kuulokkeet korviin ja ulos kaupunkia ja maisemia ihmettelemään.













Sillä sen sijaan, että murehtisi tulevia, on parempi koittaa nauttia tästä hetkestä. Se ei tarkoita sitä, että ei olisi tavoitteita tai, että ei tekisi suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Se tarkoittaa sitä, ettei elä jotain parempaa odottaen tai tulevaisuutta stressaten. Kuten kliseinen sanonta kuuluu: tärkeää ei ole päämäärä vaan itse matka. Päämärää vaihtuu ja siintää jossain kaukana, joten stressaamisen sijaan on vain hyvä nauttia sekä matkan ylä- että alamäistä.


Yksinkertaisesti hetkestä nauttiminen voi olla  raikkaan ulkoilman sisään hengittämistä, uuden lempikappaleen soidessa kuulokkeissa, kaksi koiraa vierellä hölkätessä ja oman korttelinsa tarkkailusta uusin silmin. Oikein toimiva terapia muoto, johon keväisen ilman kuivaamat kadut ovat kuin luotuja. 


tiistai 18. helmikuuta 2014

Hyvästi opiskelu

Jään helposti koukkuun oli kyse sitten kirjoista tai tv-sarjoista. Viimeksi vapaa-aikani kului Gillian Flynnin Kilttiin tyttöön (Gone Girl) uppoutuneena. Luin kirjan ennätysajassa, mutta se ei tarkoittanut addiktioista eroon pääsyä, sillä seuraavat koukuttajat olivat jo valmiusasemissa.






Netflix-sarja House of Cards sai viimein jatkoa viime perjantaina koko toisen tuotantokauden pamahtaessa kerralla palveluun. Katsoin sarjan ensimmäisen kauden läpi huippuvauhtia, ja jotenkin tuntuu, että toisen kauden osalta käy samoin. Jo ensimmäisen jakson perusteella tämä kausi on jopa edellistään jännittävämpi, synkempi, kierompi ja koukuttavampi. 

Kongressiedustaja ja toisella kaudella varapresidentiksi ylenevän Frank Underwoodin (Kevin Spacey) kieroilua on samalla todella mielenkiintoista, että häiritsevää seurata. Vaikka Underwoodin toiminta muuttuu yhä kyseenalaisemmaksi, jostain syystä pysyn hänen puolellaan ja jännitän hänen puolestaan. Sarjaa seuratessa on hauska leikkiä pientä ajatusleikkiä miettimällä millaisia moraalisia valintoja itse tekisi eri tilanteissa. Itse luultavasti päätyisin Underwoodin sanojen mukaan metsästetyksi.

Toinen uusi koukuttajani on Girls. Sarjahan on ollut pinnalla jo pitempään, ja ensimmäiset  jaksotkin katsoin lähes heti niiden ilmestettyä. Minä vaan en heti uudeksi Sinkkuelämäksi nimetyn sarjan viehätystä tajunnut. Suurin osa hahmoista oli mielestäni ärsyttäviä, lapsellisia ja itsekkäitä. Minua kauhistutti ajatus, että nämä naiset kuvaisivat sukupolveani.





No annoin sarjalle kuitenkin uuden tilaisuuden ja kuinka ollakkaan jäin koukkuun. Eivät sarjan hahmot muuttuneet, mutta aloin pitää siitä, miten epätäydellisiä he ovat ja täten kovin aidon tuntuisia. En usko, että minusta ja sarjan hahmoista tulisi tosi elämässä kavereita, mutta joihinkin heidän ongelmiinsa ja huoliinsa osaan kyllä samaistua. Kai Girls siis aika hyvin tavoittaa nykypäivän parikymppisten huolet niin parisuhteessa kuin rahahuolissakin. Naisten päämäärätön harhailu ja päättämättömyys sen suhteen, mitä todella elämältään haluavat, tuntuu joinakin päivinä niin kovin tutulta. Ja ainakin olen alkanut välittää näistä tytöistä sen verran, että palan halusta tietää, mitä heille seuraavassa jaksossa tapahtuu.

Jos esseiden ja seminaaripaperien kirjoittaminen pitkittyy hieman, syynä on luultavasti se, että pysähdyn välissä tuijottamaan muutaman jakson näitä sarjoja. 

perjantai 7. helmikuuta 2014

Meren hedelmiä risotolla x 2


Vaikka opiskelijan tulisi vältellä ravintoloissa syömistä, voi Tallinnassa sentään välillä nauttia jotain kotikeittiötä ja koulun kahviloita korkealuokkaisempaa. Seuraavaksi siis kaksi uutta vinkkiä Tallinnan vähän laadukkaampiin ravintoloihin. Laatu ei tosin yllä kännykällä napattuihin kuviini, mutta koetaan kuvitella, että kuvien hämyisyys on tarkoituksella tehtyä vintage -henkeä, eikä suinkaan naarmuuntuneen linssin syytä.

Von Krahl kuuluu lempi baareihini Tallinnassa, vaikka siellä tulee melko harvoin käytyä sisäänpääsymaksujen vuoksi. Von Krahlin kyljestä löytyy myös ravintola Von Krahli Aed, joka on houkutellut jo jonkin aikaa. Suomen vieraani kanssa kävimme siellä viimein lounastamassa. 
























































Aed tarkoittaa puutarhaa ja sellaiselta ravintola tuntuikin astuessamme sinne sisään pakkasen keskeltä. Lyhyesti sanottuna pidin paljon ravintolan antiikki kalusteilla täydennetystä sisustuksesta. Tilasimme molemmat kala-annoksen kurpitsarisotolla ja valkoviinikastikkeella. Annos myös maistui meille molemmille, vaikka kastikkeen kera se oli ehkä vähän liiankin tuhti lounaaksi. Hintaakin annokselle oli pistetty jopa 12 euroa. Suosittelen Von Krahli Aedia silti, sillä ruoka oli maukasta, ravintola viihtyisä ja palvelu erittäin ystävällistä. 


Jo viime syksynä vietimme ystävieni Anninan ja Inesin kanssa naisten iltaa Salt -ravintolassa. Pieni bistro henkinen ravintola löytyy Kardiorgin alueelta ja vaikuttaa olevan kovin suosittu. Mekin saimme pöydän vain varauksen ansiosta.







Pieni ravintola on sisustettu todella viihtyisäksi, vaikka lämpötila nousikin aika korkeaksi pienessä tilassa. Salt on tasoltaan perusrafloja laadukkaampi paikka ja se näkyi onneksi laskun lisäksi myös palvelussa ja ruoassa. Itse selvästi merenelävien ja risoton ystävänä tilasin tulisen tiikerirapu -risoton. Tarjoilija osasi myös suositella meidän jokaisen annoksiimme sopivat viinit ja itse muistan olleeni ainakin omaan yhdistelmääni todella tyytyväinen. Jälkiruoastakaan en osannut kieltäytyä, vaikka muistaakseni ei suklaakakku yltänyt ihan pääruoan tasolle. 



Suosittelen Saltia ehdottomasti, jos etsii Tallinnasta vähän tasokkaampaa, mutta kuitenkin rentoa ravintolaa. Täällä  hienommissakin ravintoloissa syöminen on huomattavasti halvempaa kuin Helsingissä, joten köyhien kulinaristien kannattaa ottaa siitä hyöty irti. 


maanantai 3. helmikuuta 2014

Laatua kiitos!

 photo neule_zps09c6715f.jpg

























Olen jo pitempään yrittänyt tietoisesti vähentää turhaa ostamista ja vähävaraisena opiskelijana tämä on onnistunutkin. Toinen tavoitteeni on ollut jotain tarvitsiessani sen halvimman rätin sijaan sijoittaa laatuun. Tämä tietenkin sotii hieman tuota köyhä opiskelija todellisuutta vastaan.

Onneksi minulla on tyylikäs äiti, joka on viime aikoina siivonnut vaatekaappiaan ahkerasti. Olen näiden siivousten yhteydessä rohmunnut useammankin neuleen ja silkkipaidan. 

Opiskelijaa on tuettu muullakin tavalla. Koko syksyn tuskailin, kun kaapista puuttui harmaa perusmallinen neule. En kuitenkaan halunnut maksaa edes sitä kolmeakymppiä tukahduttavasta akryylikasasta. Sitten Glendfieldin alennushyllyltä tuli vastaan harmaa kashmir-neule, joka pääsi joululahja kasaani. 



 photo neule2_zps234a2d92.jpg



Lahja lämmitti sydäntä ja lämmittää edelleen yläkroppaa näillä paukkupakkasilla. Sen lisäksi on ihanaa olla niin pehmeä ja halattava. Toivon myös, että tämä vaate kestää käytössä pitkään.

Tietenkin kashmirin ja silkin osalta haastavaa on vaatteiden pesu ja huolto. Minulla on hieman haasteita opetella käsittelemään vaatteitani niiden vaatimalla kunnioituksella. Huolellinen säilytys ja hoitaminen kun taitavat olla se salaisuus vaatteiden pitkäikäisyyteen. Tarvetta olisi myös löytää hyvä ja edullinen pesula Tallinnasta, sillä eräälle silkkipaidalle on mennyt jo kahvia läikkymään. 

Mutta näin tämä matka vain etenee kohti vastuullisempaa ja järkevämpää kuluttamista.