maanantai 26. toukokuuta 2014

Vesivärava grill


Vähän ankea kuva näin kauniina päivänä, mutta menköön. Legendat Vesivärava grillin hampurilaisista kiirivät korviini useasta suunnasta ja usein kävely- ja juoksulenkeilläni tämän grillikioskin ohitin. Tämäkin kuva on napattu jo aikoja sitten kävelylenkkini yhteydessä. 




Ja kuten aikasemmin vihjailin, kävin minäkin viimein näitä kuuluisia hampurilaisia maistamassa. Aurinkoisen päivän kunniaksi pyysimme burgerit mukaan ja pistimme pienen piknikin pystyyn läheisessä Kardiorgin puistossa.

Hampurilaisvalikoima oli laaja ja valittavan oli monenlaisia täytteitä, myös kasvisyöjille soveltuvia. Me valitsimme hampurilaiset normaalilla pihvillä ja pekonilla, jotka meille sitten grillattiin ulkogrillissä. Hinnatkin ovat varsin edulliset, sillä halvin hamppari on vain 3,50 euroa, tosin ranskalaiset ja juoma eivät sisälly hintaan. 







Kuten hymystä näkee hampurilainen maistui, eikä keväinen aurinkokaan hirveästi haitannut. Kyseessä ei ollut mitään pakastekamaa mäkkärin tapaan, vaan sekä leipä, että pihvi olivat kunnollisia. Ymmärrän hyvin, miksi tämä paikka on niin suosittu. Mutta ennen kuin olen valmis allekirjoittamaan grillin tittelin Tallinnan parhaana hampurilaispaikkana, minun täytyy ehkä kokeilla näitä burgereita vielä muutaman kerran... 


lauantai 24. toukokuuta 2014

Kesähipin toppituunaus


Viimein alkoi minullakin kesäloma, joka alkoikin aivan mahtavalla ilmalla. Vielä on vähän kesä suunnitelmat avoinna, mutta turhaa stressiä en jaksa ottaa, kun aurinko lämmittää niin mukavasti.

On ihanaa päästä käyttämään myös kaikkia ihania liehuvia ja rentoja kesävaatteita. Kesäisin kaikki rento ja boheemi alkavat minua aivan erityisesti viehättämään. Talvitakin altaa kuoriutuu kesähippi.

Erityisesti hapsut tuntuvat olevat nyt kova juttu. Jopa niin paljon, että rupesin paitojani saksimaan.



 photo raiteilla_zpsfa6cb6dc.jpg




Kun yhden ikivanhan toppini alareuna alkoi täyttyä reistä, päätin pidentää sen elinikää pienellä tuunausoperaatiolla. Leikkasin ensin vain alareunan hapsuiksi, mutta sitten löysin Pinterestistä ohjeita tuollaiseen ristikko viritelmään. Esimerkiksi täältä löytyy ohje. Hyvin helppo ja yksinkertainen tapa antaa vanhalle paidalle uusi elämä. 


En kovin innokaasti käytä rahojani uusiin vaatteisiin, vaan koitan löytää piristystä vaatekaappini jo sen sisällöstä tai kirppareilta. Viime aikoina olenkin saksinut paitojani varsin innokkaasti. Ja eiköhän muutkin kuin vaatteiden tuhoamiseen liittyvät tuunaukset ala taas innostaa, kun pääsen käsiksi ompelukoneeseeni. 


Onkos kellään mitään muita kivoja vaatteiden tuunausvinkkejä?

torstai 22. toukokuuta 2014

Elokuva anteeksiannosta


Yritän pitää tämän blogin positiivisena ja iloisena paikkana, jossa maailmantuskan potemisen sijaan keskitytään elämän pieniin ja miksei niihin suurinkin iloihin. Kansainvälisten suhteiden ja politiikan opiskelijana sekä ikuisena wannabe-maailmanparantajana välillä kuitenkin iskee hieman epätoivoinen olo tämän maailman menosta. Päätin siis tällä kertaa puhua vähän tavallista vakavammasta aiheesta. 

Koulussamme on alkanut tänä keväänä toimia kavereideni pyörittämä International Relations Society, joka on järjestäny niin mielenkiintoisia luentoja kuin aihepiiriin sopivia elokuvailtoja. Eilen katsoimme dokumentin Beyond Right and Wrong, joka oli voimakkain katselukokemukseni pitkään aikaan.  Elokuva sai minut vihaiseksi, surulliseksi ja epäuskoiseksi.






Beyond Right and Wrong käsittelee kolmen kriisin, Pohjois-Irlannin, Ruandan ja Palestiinan ja Israelin konfliktien jälkiselvittelyjä ja anteeksiantoa. 

Kuullessani, mitä kaikkia hirveyksiä me ihmiset teemme toisillemme, tunsin suurta epätoivoa. Silti nämä läheisensä menettäneet ihmiset pystyvät löytämään itsestään voimia antamaan anteeksi perheenjäsentensä tappajille ja elämään vieretysten näiden ihmisten kanssa. 

Dokumentti ei olekaan kertomus ihmisten julmuudesta, vaan anteeksiannosta ja sovinnosta. Elokuvassa pohditaan paljon, mitä on anteeksianto ja tarvitaanko sitä sovintoon. Pystyykö joitkin asioita edes antamaan anteeksi? Mikä on oikeuden ja anteeksiannon suhde? 

Vaikka tapahtumien kauheus tekee surulliseksi, ei elokuva lopu onnettomasti. Läheisensä menettäneet eivät unohda, mutta löytävät rauhan. Väärintekijät katuvat tekojaan ja saavat anteeksiantoa. Tietenkään joitakin asioita ja tekoja kumpikaan ei voi koskaan unohtaa, mutta viha laantuu.  

Elokuva on kiinnostava monessa mielessä. Humanitaarisen työn näkökulmasta on mielenkiintoista, miten Ruandassa on ratkaistu kansanmurhan jälkeinen sopeutus. Psykologiasta kiinnostuneille surun ja anteeksiannon prosessi on kiinnostava.  Ja koska kaikki nämä tunteet ovat universaaleja, tarjoaa elokuva jotain meille kaikille. Itselläni ei ole tapana kantaa kaunaa, mutta tulin silti ajatelleeksi, miten pienistä ja turhista asioista olen tutuilleni tai kavereilleni joskus suuttunut. 

Tämän dokumentin voi katsoa sivuilla www.filmraise.com, josta löytyy paljon myös muita dokumentteja. Jokaisesta katsomastasi elokuvasta lahjoitetaan 50 senttiä hyväntekeväisyyteen, joten jo siitä syystä suosittelen tämän elokuvan katsomaan.


lauantai 17. toukokuuta 2014

Öölaulupidu eli yölaulujuhla




Pääsin viikko sitten kokemaan jotain todella virolaista, kun opiskelijaviikkojen ohjelmaan kuului yölaulujuhla Vapaudenaukiolla. Laulujuhliin keräännytään laulamaan kansallisia lauluja kuoron ja laulajien johdolla. Näillä laulujuhlilla on kansallisesti todella tärkeä merkitys Virossa, sillä niillä oli tärkeä rooli Neuvostoliiton vastaisessa liikehdinnässä itsenäistymisen alla. Tämä liikehdintä on saanut jopa oman nimensä laulava vallankumous. Ensimmäiset laulujuhlat järjestettiin kuitenkin Tarttossa jo 1869. Nykyisin suuret laulufestivaalit järjestetään joka viides vuosi Tallinnan laululavalla ja seuraava onkin edessä tänä kesänä 4. - 6. heinäkuuta.  






Siinäpä lyhyt historiatuokio, joka toivottavasti avaa hieman laulujuhlien merkitystä. Tällä kertaa kysessä oli tosiaan pienempi opiskelijoiden laulujuhla, joka alkoi osuuskuntien kulkueella lavalle. Kyseessä on hyvin kansallinen tapahtuma, joten Viron lippuja näkyi kaikkialla, jopa omassa poskessani. 

Vapaudenaukiolle pystytetyllä laululavalla opiskelijoita laulatti kuoro ja useat tunnetut laulajat. Yleisö  innostui viimeistään siinä vaiheessa, kun varsin salskea paikallinen Idols-voittaja asteli lavalle. 
































Itse olin innolla mukana, vaikka sanoja en tiennyt muuta kuin kappaleeseen "Eestlane olen ja eestlaseks jään" . Ystäväni kuitenkin kommentoivat jälkikäteen, että tunnelma ei ollut niin hyvä kuin laulujuhlissa yleensä. Siksipä olisi kiinnostavaa vierailla tämän kesän suurella laulufestivaalilla.  Ennen sitä aikeissani on opetella ainakin muutaman laulunsanat, jotta voisin tästä tapahtumasta todella nauttia. 


tiistai 13. toukokuuta 2014

Tartto vinkit




Kuten lomailuun kuuluu, nautimme viikonloppumatkallamme Tartossa monenlaisista herkuista. Olemme molemmat todellisia ruoan ystäviä ja etenkin Annina oli innolla tutkaillut jo etukäteen Tarton ravintola tarjontaa. 






Lounaspaikaksemme valikoitui kauniissa vanhassa kartanomaisessa talossa sijaitseva Kohvik Spargel. Tilaamani punajuuri-feta risotto ainakin maistui ja myös Anninan kala-annos näytti todella herkulliselta. Hinnatkaan eivät säikäyttäneet, joten voin kyllä tätä paikkaa suositella niin ruoan, sisustuksen kuin palvelunkin puolesta. 







Illallista päätimme nauttia terassilla vielä auringon hivellessä meitä kattojen takaa. Paikasta siis täysi kymppi, mutta muuten emme olleet ehkä raatihuoneentorin ravintoloihin niin tyytyväisiä. Cafe Truffen tarjoilijoilla kesti hetki huomata olemassaolomme, mutta sen jälkeen palvelu olikin täysin mallikasta. Odotuksemme Viron 50 parhaan ravintolan joukkoon kuuluvalta paikalta olivat aika korkealla, joten emme olleet aivan täysin tyytyväisiä annoksiimme. Hyvää ruoka sinänsä oli, mutta itse olisimme nostaneet joitain muita paikkoja esimerkiksi Tallinnasta tälle listalle ennen Truffea. 

Jälkiruoan siirryimme nauttimaan viereiselle Pierre-kahvilan terassille. Ainakaan muhkeista jäätelöannoksistamme emme löytäneet mitään valittamista. 





Ehdottomasti paras baarikokemus oli Rüütli kadulla sijaitseva Vein ja Vine niminen viini- ja tapasbaari. Tunnelma ja palvelu tässä paikassa olivat rentoa ja mukavaa. Myös kadulle oli mahdollista siirtyä viininsä nauttimaan ja tunnelma olikin melkein kuin Etelä-Euroopassa. 



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Nuotiolla


Viime vuoden parhaita valintoja oli ehdottomasti tutoriksi ryhtyminen. Yliopistomme International Club:iin liittyminen on tuonut mukanaan paljon uusia ystäviä ja tuttuja, sekä hauskoja kokemuksia. Erityisen mukavaa on ollut tutustua niin moneen ihanaan virolaiseen opiskelijaan, joita en vielä viime vuonna tuntenut kovin montaa.  

Ulkomaalaisille opsikelijoille järjestettyjen tapahtumien lisäksi, myös tutorien kokoukset ja tapahtumat ovat aina todella hauskoja. Viimeksi järjestimme tutorien oman kokoontumisen Stroomi rannalla grillauksen merkeissä. Ilma oli vielä viileähkö, mutta iloinen mieli ja reippaiden tutorien rakentama nuotio lämmittivät. Ruokakin maistui ulkoilmassa, vaikka kaikkien suosikki taisi lopulta olla jälkkäri eli grillatut vaahtokarkit. 





Stroomi ranta oli myös todella positiivinen yllätys. En osannut odottaa pahamaineisen Koplin lähistöltä löytyvän niin kaunista ja avaraa rantaa, sekä hyväkuntoisia teitä ja puistoja. Kesällä sinne on ehdottomasti tehtävä jälleen retki, vaikka minulta on vielä legendaarinen Piritan rantakin kokematta. 







Auringon piiloutuessa suuntasimme pienellä porukalla Kelmiin, jossa tansimme virolaisia iskelmiä soittavan bändin tahdissa. Aluksi seisoin yleisössä hieman hölmistyneenä muiden hoilottaessa railakkaasti mukana, mutta pian iloinen mieli tarttui minuunkiin, ja hypin innokkaasti musiikin tahdissa. 

Tutor-toiminnan kautta koen päässeeni myös paremmin mukaan yliopistoni sosiaalisiin tapahtumiin. Tänäänkin on edessä Tallinnan yliopiston perinteinen PedaFolk konsertti ja huomenna yölaulujuhla. 


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Sunnuntai musiikkia


Sunnuntaisin teen usein pitkiä kävelyitä musiikkin pauhatessa kuulokkeissa. Niin tänäänkin, jolloin eksyin keskustan todella kauniille hautausmaalle. Hassua, miten yhä tämä pieni kaupunki osaa minut yllättää. 

Sunnuntai on päättymäisillään, mutta ajattelin silti vielä esitellä tähän päivään sopivaa musiikkia. Eivätköhän nämä kappaleet vielä huomennakin kelpaa, sillä kaikki ovat soineet kuulokkeissani  aktiivisesti viime päivinä. 







SOHN on minulle melko uusi tuttavuus. Dramaattinen, mutta kuitenkin kauniin yksinkertainen musiikki on hurmannut minut. 







London Grammariin tutustuin ystäväni vinkistä. Laulajan upea ja uskomattoman laaja-alainen ääni saa karvani pystyyn.







Youtube on ehdotellut minulle Woodkidin videoita ikuisuuden, mutta vasta vähän aikaa sitten tajusin, miten vaikuttavaa hänen musiikkinsa on. Osaan joskus olla vähän hidas näissä asioissa.







The National on ehdottomasti minulle SE bändi. Tunnistin Matt Berningerin syvän äänen heti tämän kappaleen alkaessa soimaan Win Win elokuvan lopussa. Jokaisen kuulemani uuden kappaleen jälkeen rakastan The Nationalia vieläkin enemmän. 


lauantai 3. toukokuuta 2014

Turistina Tarttossa

Kauan odotettu, mutta ei valmisteltu Tartto matkamme ei alkanut kovin lupaavasti. Aina kaikki ei tosiaan mene putkeen, ainakaan näiden kahden tytön kohdalla. Onneksi huumorintajua löytyy meiltä molemmilta ja vastoinkäymisille nauramme vedet silmissä. Ja loppujen lopuksi matka olikin todella onnistunut.

Olimme jättäneet hostellin varaamisen todella viime tinkaan ja yöpaikan löytyminen osoittautuikin haastavaksi. Emme vielä Tarttossa pyöriessämme olleet varmoja, missä yömme vietämme. Rentoina naisina menimme sitten rauhassa ravintolaan lounastamaan ja selvittelemään vaihtoehtojamme. Todettuamme, että kaikki hostellit olivat tosiaan aivan täynnä päädyimme ottamaan hotelli huoneen. Hieman kalliimpaa mihin olimme varautuneet, mutta ei silti 34 euroa per pää hotellihuoneesta ollut kovin paha hinta. 







Saatuamme vihdoin yömajan hankittua lähdimme turistikierrokselle kamerat ojossa. Tosin suurin osa kuvista on Anninan kamerasta, sillä oman kamerani latausjohto on päättänyt mennä jonnekkin piiloon. No Anninallapa ei taas puhelimen kamera toimi, joten minä sain sitten olla porukan Instagram-kuva vastaava ja Annina laatukuva vastaava. 

Meille sattui aivan uskomattoman hyvä keli ja Tartto näyttäytyi kyllä parhaimillaan. Kävimme läpi kaikki päänähtävyydet aloittaen Toomemäeltä ja siirtyen sitten vanhaankaupunkiin


































Parhaiten mieleeni jäivät Toomemäen kauneus, kuten vanha tähtitorni, Musumägi (Pusumäki) ja vanhan kirkon rauniot, hauskat, kauniit ja kekseliäät graffitit ympäri kaupunkia ja Tartton yliopiston päärakennuksen klassinen majesteettisuus. Kaupungissa oli ehdottomasti vahva opiskelijakaupungin tuntu. En ihmettele yhtään, miksi paikalliset opiskelijat ovat yliopistostaan niin kovin ylpeitä.












Nautimme hyvästä ilmasta niin pitkään, kuin pystyimme. Sitkeästi söimme myös ihanat jäätelöannokset terassilla viltteihin kääriytyneinä. Ilemmalla lähdimme sitten tutkailemaan Tartton yöelämää. Meininki oli rento ja nautin erityisesti siitä, että ihmiset pystyivät siemailemaan juomiaan myös baarien ulkopuolella pääkadulla seisten Etelä-Eurooppalaiseen tyyliin. 

No seuraavan päivänä virkeystila olikin sitten seuraavanlainen:



Emme kuitenkaan jääneet löhöämään, sillä tutu kaupungissa ottivat yhteyttä. Saimme aivan mahtavan turistikierroksen Tarttosta kotoisin olevalta ja vielä historiaa työkseen opettavalta Ivolta. Myös kaverimme Aivar sattui juuri saman aikaan kaupungissa vierailemaan ja liittyi seuraamme. 

Kiersimme hieman päänähtävyyksiä uudelleen läpi, kuullen samalla enemmän tarinoita Tartton ja Eestin historiasta. Sitten siirryimme Supilinnan kaupunginosaan, joka Ivon mieleen kuulemma tuo parhaiten Tartton. 







Samalla retkellä näimme (ja haistoimme) myös A. Le Coqin tehtaan ja Tartton laululavan. Supilinnassa oli meneillään myös hauska festivaali, joka avasi portit puutalojen kauniille pihoille ja puutarhoille. Kaiken kruunasi auringonpaiste ja jäätelö.

Viimeisimpänä kohteena vierailimme yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, joka oli aivan uskomattoman vehreä ja kaunis. Kasvihuoneessa toiseen kerrokseen kivutessa lämpötila nousi jo tropiikin tasolle, joten pakkaskeleillä tämä voisi olla aika mahtava vierailu kohde. 

Kaiken kaikkiaan olimme erittäin tyytyväisiä koko reissuumme ja todella kiitollisia matkaoppaallemme. 

perjantai 2. toukokuuta 2014

Vappu


Tänäkin vuona vappu oli jätte glada, mutta ei niin klara. Toisin sanoin kuohuvaa kului juuri sopiva määrä pitäen juhlapoppoon hilpeänä koleassakin kelissä.




Viime vuoden tapaan kutsuimme joukon kavereitamme Tallinnasta kokemaan suomalaisen vapun. Tällä kertaa tarjosin maja- ja juhlapaikaksi vanhempieni kotia Espoossa, Anninan huolehtiessa tästä viime vuonna. Vanhempanikin tuntuivat nauttivan ystävieni tapaamisesta ja kirjavasta joukostamme johon kuului meidän suomalaisten lisäksi ranskalainen, ukrainalainen, venezuelalainen, amerikkalainen ja slovakialainen. 

Olen aina pitänyt vapusta, mutta vappu perinteiden erikoisuuden ja hauskuuden olen vasta tajunnut esiteltyäni niitä ulkomaalaisille. Vaikka aaton juhlat ovat toki aina hauskoja, parasta vapussa on mielestäni itse vappupäivän tunnelma ja piknik Ullanlinnanmäellä. On niin uskomatonta, kun koko puisto täyttyy erilaisista ihmisistä aina vauvasta vaariin. Jopa huonommallakin säällä ihmiset ovat iloisella tuulella ja tulevat puistoon nauttimaan herkkuja ja kilistelemään laseja. 
































Vaikka keli oli tosiaan aika viileä, vietimme mekin tunnin tai pari puistossa perunasalaatin, munkkien ja skumpan parissa. Lähdimme juuri oikeaan aikaan pois, taivaalta alkaessa ripsiä pisaroita. Espoossa meitä odottikin sitten vanhempani hampparien grillaus touhuissa ja tätini perhe vierailulla. Näiden herkkujen jälkeen tarjoutui ulkomaalaisille vieraillemme myös tilaisuus kokeilla äitini tekemää simaa. Kyllä taisi kelvata. 

Kaiken kaikkiaan vappu ja Suomi taisivat tehdä hyvän vaikutuksen vieraisiini, kalliita bussilippuja ja kylmää keliä lukuunottamatta. Seuraavaksi olisi sitten vuorossa juhannus perinteisiin opastus!