sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Auringon pilkahdus


Ei sää valittamalla parane, mutta silti en voi olla ihmettelemättä,  missä se kesä viipyy. No sentään muutama vähän aurinkoisempi päivä nähtiin. Ja koska auringonpaiste on tänä kesänä harvinaista herkkua, ei sitä viitsi vain ikkunan läpi ihmetellä. Niinpä vaihdoin kuntosalin pyöräretkeen ja telkkarin kirjaan. 








Kalmankalpeat koipeni tarvitsisivat muutamia vastaavia päiviä lisää ollakseen esittelykelpoisemmat. Onneksi kaikki taitavat kärsiä tästä samasta murheesta. Ja jaksan edelleen uskoa, että heinäkuu tuo tullessaan myös lisää lämpöasteita.

Ei peli vielä ole menetetty!


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Yöttömässä yössä


Ei ollut ensimmäinen juhannus, jona hampaat kalisivat ja taivaan pilvipeittoa tuijoteltiin neuroottisesti. Eikä varmasti ole viimeinen. Onneksi kaikille mökkivierailemme on tämä pohjoisen pallonpuoliskon epävakaa sää tuttu. 

Ja vaikka lämpötila ei kovin korkeaksi kohonnut, oli ilta juhannus aattona muuten kauneimmillaan. Muuta ei sitten tarvittukkaan, kun kesäistä lämpöä saimme saunasta, kuumasta paljusta, kokosta ja toistemme hauskasta seurasta. 






Seurueemme koostui perheestäni, sukulaisistani ja Tallinnasta asti matkanneista kavereistani. Aika unelma jengi siis. Olen ennen tätä vuotta pitänyt Viron ja Suomen elämäni erillään toisistaan. On ollut hieman hämmentävää, mutta mukavaa, kun nämä kaksi maailmaani ovat kohdanneet. 






Taivaan hehkuessa vaalenpunaisena, ja meidän juostessa kylmästä merestä kuumaan paljuun, oltiin aika lähellä täydellisyyttä. Viron vieraani jopa totesivat, että he eivät huolehdi enää yhtää millainen viron juhannuksesta eli jaanipäevasta tulee. Oli kuulema niin mieleenpainuva juhannus. Ehdottomasti yksi minunkin parhaitani.


Kuvista kiitos menee taidokkaalle ystävälleni Romilille.


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kukkia kimonossa ja pihalla


Vihdoin esittelen vähän enemmän sitä paljon puhuttua kimono-tyylistä takkiani. Pitkään ketjupuotien rekkejä kimonot silmissä vilkkuen kolunneena tulin siihen tulokseen, että onnistuuhan tuo ompelu minultakin. Eurokankaasta löysin sitten noin 12 eurolla palan kaunista kukkakangasta.

Rento liehuketakki on todella yksinkertainen ompleuprojekti. Muokkasin vain hieman suurihihaiselle mekolle tarkoitettua kaavaa. Ainoan ongelman tuotti ohut kangas ja ruostuneet ompelutaitoni. Lopputulos miellyttää kuitenkin silmääni ja sopii hyvin esiteltäväksi pihamme kukkaloiston keskellä. 













Tallinnasta löytyy paremmat valikoimat hapsuja ja hörhelöitä, joten voi olla, että helmaan ompelen myöhemmin jotain lisäliehukkeita. Toistaiseksi hillitsen hapsuhimoani vain yhdistämällä kaavun tuohon hippitoppiin. 

Kuten on jo pariin kertaan todettu, en ole käsityöluokan näppäräsormisin tyttö, mutta yritän silti antaa vähän ohjeita, miten tämän kaavun väsäsin.

Taka- ja etukappaleet ovat muuten samanlaisia, mutta etukappaleet leikataan tietenkin toisistaan erilleen ja muotoillaan halauamallaan tavalla. Itse pyöristin ja ompelin käsin etupuolten kaula-aukot. 






























Muuten tuo kaava onkin toivottavasti aika helppo käsittää. Etukappaleet ommellaan kiinni takakappaleeseen hihoista ja sivuista. Takakappaleen kaula-aukkoon tein myös pienen rypytyksen ja tietenkin huolittelin ja käänsin hihat ja helman.

Itse innostuin projektista niin, että suunnittelen jo toisen valmistamista. Täytyypä lähteä pian taas Tallinnaan koluamaan kangaslaareja ja hapsuhyllyjä.


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Iloista Juhannusta!



Vietän Juhannukseni mökillä perheen ja kavereideni kanssa enimmäkseen irti internetistä ja muista nykymaailman vitsauksista. Vaikka säätiedotus ei lupaa hyvää, uskon, että jussi on iloinen.

Iloista ja virkistävää juhannusta teillekkin siellä ruudun toisella puolella!


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hyvästit merellä


Kesäloma on lähtenyt vähän ikävästi liikkeelle pahan flunssan merkeissä. Onneksi ehdin tehdä pienen matkan Tallinnaan, ennen kuin kipeys iski täydellä teholla. 

Kiitokseksi tekemästämme työstä, tutor-ohjelman vetäjämmee järjesti meille tutoreille purjehdusretken kauniillaa Lulu-veneellä. Tämä retki oli pitänyt jo kerran peruuttaa huonon sään vuoksi ja nytkin säätiedotus uhkaili ukkosta. Onneksi ilma parani iltaan mennessä ja saimme vain hetken suojautua sateelta. 

Kiertelimme Tallinnan rannikkoa, ihastelimme kauniita usvaisia maisemia, kuuntelimme musiikkia sekä nauroimme ja lauloimme. Annina ja Romil jopa innostuivat pitämään balettiharjoituksia laivan kannella. 







































Parempaa retkeä ihanien tutorien kanssa ei olisi voinut toivoa. Taustalla siintävä Tallinnan siluetti ja sumuinen maisema hiljaisella merellä loivat uskomattoman kauniit puitteet viimeiselle tapahtumallemme. Vähän jopa harmittaa, etten pääse International Club:in touhuihin mukaan ensi lukukaudella, jonka vietän vaihdossa Haagissa. Onneksi ensi keväänä pääsen taas mukaan näihin touhuihin.


Kuvista kiitokset Anninalle!