perjantai 25. heinäkuuta 2014

Vuoden paras päähänpisto: festareille Latviaan






Vaihtovuosi suunnitelmieni takia ajattelin viettää kesää hieman rauhallisemmissa merkeissä mökkiä ja Tallinnaa pidemmälle matkustamatta. Muiden hihkuessa Ruisrockista sekä muista festareista ja konserteista, tajusin kuitenkin kaipaavani keikoilla käyntiä ja festareita valtavasti. Ruisrockissakin kävin neljänä vuonna putkeen, kunnes viimevuonna katkaisin perinteen. Tallinnassakaan eivät suosikki artistini ole oikein vierailleet. 

Onneksi ihanan spontaani ystäväni Annina innostui heti, kun vihjasin, että minua kiinnostaisi lähteä Latviaan katsastamaan Baltian suurin musiikkifestivaali Positivus. Kyytikin ilmestyi lähes pyytämättä, kun laulujuhlilla kaveriemme kaverit tarjosivat meille kyytä Pärnusta eteenpäin. Lopulta meille kuitenkin tarjoutui kyyti ihan Tallinnasta lähtien toisessa autossa. Jälleen olivat suomi-tytöt ihmeissään kaikesta ystävällisyydestä ja avusta.







Kyydillä kulkeminen tarkoitti, että meidän piti hieman joustaa omista toiveistamme ja mennä kuskimme aikataulun mukaan. Siksipä pääsimme perjantaina lähtemään aika myöhään ja menetimme suurimman osan illan keikoista. Aluksi hieman harmitti, mutta pysähdys Pärnussa Viron parhaassa pizzeriassa Steffanissa piristi kummasti mieltä. 

Tämä pizzeria on aivan uskomattoman kuuluisa Virossa ja olimmekin molemmat pitkään toivoneet pääsevämme sen pizzoja maistamaan. Kyse ei ehkä ollut mistään aidosta italialaisesta lätystä, mutta ai että pizza maistui hyvältä  katukiveyksellä sitä nälkäiseen masuun hotkiessa.  






Festari sijaitsee Salacgrivassa, joka on todella lähellä Viron ja Latvian rajaa, joten matka ei lopulta kestänyt kauan. Ilta oli kuitenkin alkanut jo pimentyä, joten meille tuli hieman kiire löytää tyhjä paikka teltalle ja saada se vielä oikeinpäin pystyyn. Onneksi latvialaisista löytyy vielä ritarillisuutta ja saimme apua muutamalta ohi kulkevalta veijarilta. Tosin miesten tapaan apua tarjottiin vasta, kun teltta oli lähes pystyssä. No eipä siinä mitään, ehdimme vielä muutamalle keikalle pomppimaan ja auringonlaskua rannalle ihastelemaan ennen kuin ahtauduimme telttaan unille. 













Seuraava päivä heräsikin lähes tukalan kuumana, minkä seurauksena suihkuun oli yli tunnin jono. No mikäs siinä jonossa seisoskellessa, kun aurinko lämmitti ja viereisestä kojusta kävin ostamassa jäälaten.  Kauan ei suihkukaan virkistänyt, joten suuntasimme pian festarialueelle ja sieltä ruokakojujen kautta piknikille rantaan. 








Positivuksessa ehkä parasta itse esiintyjien jälkeen oli ihana pehmeä hiekkainen uimaranta. Loputtomiin jatkuvaa ulappaa tuijotellessa oli ihanaa painaa varpaat hiekaan ja nauttia auringosta. Myös virkistävä pulahdus tuli tehtyä. Koko päivää emme voineet rannalla viettää, vaikka vaikea sieltä oli poistua. Lähdimme kuitenkin herkistelemään Daughterin ballaadien tahtiin.










Meille päivän pääesiintyjä oli Ellie Goulding, joka villitsi meidät tanssimaan viimeistä päivää. Aivan mahtava show. Nautimme vielä muutamista konserteista, kunnes siirryimme rentoutumaan riippumattopuistoon, muiden fanittaessa Kraftwerkkia. 









Ennen lähtöämme olin ehkä hitusen huolissani, miten Annina viihtyisi festareilla. Onhan mudassa möyriminen ja teltassa nukkuminen aika erikoinen lomailutapa. Mutta olisihan minun pitänyt arvata, että tämä tyttö olisi ihan parasta festariseuraa. Nauroimme ja hulluttelimme ainakin kuukauden tarpeiksi ja epäonnistumisetkin otimme positivus tyyliin myönteisellä asenteella. Viimeistään viimeisenä päivänä taivaan revetessä sateeseen ja Anninan tepastellessa tyytyväisenä Hai-saappaissaan, en epäillyt enää yhtään hänen festarikestävyyttään. 










Sen verran pisarat kuitenkin ärsyttivät, että päätin tehdä pienen aurinkotanssin hätyyttääkseni sadepilvet pois. Taisi tehota, sillä loppu päivä olikin enimmäkseen aurinkoista. Mutalammikot olivat ehtineet jo ilmestyä eripuolille festivaalialuetta, mutta eipä se iloista festarikansaa haitannut. Jopa ihastuttava MØ hyppäsi keikallaan faniensa sekaan mutaan tanssimaan. 






Illan viimeinen esiintyjä, jonka ehdimme nähdä ennen lähtöä takaisin Tallinnaan, oli ehdottomasti kaikista odotetuin. Bastillea kuuntelin jo syksyllä, mutta en ollut silloin vielä varma miten pitkä rakkaussuhde olisi kyseessä. No nyt uskon, että tämä bändi on soittolistoillani jäädäkseen. Bastille veti niin upean keikan, että keulamiehen Danin kohtalokkaat lyriikat väreilevät ihollani edelleen. Uskomatonta miten musiikki voikaan vaikuttaa niin voimakkaasti. 








Olisin voinut jäädä seuraamaan vielä muitakin esityksiä, mutta kyytimme lähti takaisin kohti pohjoista. Ehkä näin olikin parempi, sillä saapuessamme myöhään yöllä Anninalle, en olisi voinut olla enää yhtään kiitollisempi vesivessasta, suihkusta ja pehmeästä patjasta. 

Olimme molemmat niin käsittömän onnellisia, että tälle pikku seikkailulle lähdimme. Positivus nimensä mukaan yllätti positiivisesti. Festivaali oli hyvin järjestetty ja todella kauniisti ja tyylikkäästi koristeltu. Festivaalialueella hehkuvat valot loivat lähes taianomaisen tunnelman. Myös ruoka yllätti iloisesti, sillä tarjolla ei ollut pelkkää makkaraperunaa. Kojuja oli monenlaisia ja perinteisten festariherkkujen lisäksi niistä myytiin myös esimerkiksi luomupastaa sekä tuoreita kasviksia ja hedelmiä. 

Kokonaisuudessaan tämä festivaali tuli todella edulliseksi. Kolmen päivän festivaali ja telttapaikka lippu oli yhteensä 63 euroa. Ruoka-annoksen sai noin viidellä eurolla. Eniten ärsytti maksaa 4 euroa suihkusta, mutta eipä sekään vararikkoon vienyt. Myös liikkuminen Tallinna-Salacgriva välillä tuli kimppakyydillä edulliseksi. Uskon todella, että Latvia suosio kasvaa suomalaistenkin keskuudessa. Varmasti tulevaisuudessa useampikin suomalainen löytää itsensä Positivuksen valojen alta. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti