keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Soittolistalla


Ajattelin pitkästä aikaa jakaa vähän kuulokkeistani kaikunutta musiikkia sinnekkin puolelle ruutua. Aika synkällä fiiliksellä mennään, mutta ehkä se sopiikin näihin pimeneviin iltoihin. 

Tuntuu siltä, että olen seurannut todella huonosti suomalaista musiikki skeneä ja suomalaisen musiikin kuuntelu on jäänyt viime aikoina aivan liian vähälle. No kuinkas ollakkaan, kun aloin koota tähän postaukseen kappaleita kolme neljästä olikin suomalaisia. Ehkä en sitten aivan täysin pihalla olekaan suomalaisen musiikin menosta. 

BANKS - Beggin For Thread





Aloitetaan ainoasta ei-suomalaisesta eli amerikkalaisesta Banksista. En ollut Banksista kuullut aikaisemmin, vaikka hän taitaakin olla nykyisin aika tunnettu. Eksyin tähän musiikkivideoon vahingossa ja ihastuin päätäpahkaa sekä kappaleeseen, että Banksin synkkään tyyliin ja liikehdintään. Ja voinko saada tuon mekon ja jonkun tilaisuuden käyttää sitä?


Eva & Manu - EMPTY





Eva & Manu eli suomalainen Eva Louhivuori ja ranskalainen Emmanuel Leudic ovat edelleen ehkä hurmaavin pariskunta musiikkibisneksessä. Duon äänet soivat niin kauniisti yhteen tässä surumielisessä kappaleessa, että aivan sydämeen sattuu. 


Mirel Wagner - The Dirt





Ja vieläkin synkemmäksi menee tunnelma. Mirel Wagnerin tumma bluesista ammentava musiikki sopii hyvin näin Halloween kauteen. Wagner esiintyi joku aika sitten täällä Hollannissakin, mutta harmikseni en ehtinyt Amsterdamiin tai Rotterdamiin häntä katsomaan. Mutta mahtavaa, että suomalaista musiikkia lähdetään reippaasti viemään ulkomaille.


Noah Kin - 822





Lopetetaan vähän energisempiin tunnelmiin. Toinen ahkerasti ulkomailla keikkaileva suomalainen on räppäri Noah Kin. Nuorelta jäbältä löytyy ainakin kunninahimoa ja asennetta rutkasti. En ole kovin suuri räp-musiikin kuluttaja, mutta tähän genreen paremmin tutustuminen kiinnostaa yhä enemmän.


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Turbo turismia





Viime aikoina on tullut harrastettua turismia erityisen ahkerasti, jopa aivan kotikulmilla. Vanhempani ja veljeni tulivat pari viikkoa sitten Haagiin kuulumisiani kysymään, ja niinpä teimme oikein kunnon turistikierroksen kaupungissa. Aloin tuntea itsenikin taas ihan  turistiksi, kun kiersimme ympäri kaupunkia parlamenttitaloa, kuninkaanlinnaa ja rantakatua ihmettelemässä. 

Vaikka enemmänkin toimin varsin huonona turistioppaana, jonka selostukset olivat luokkaa "tämä on joku tärkeä rakennus, mutta en kyllä muista mikä". No taisin silti jotenkuten onnistua tehtävässäni tutustuttaa vanhempani kaupungin tunnelmaan, sillä kovasti he tuntuivat siihen mieltyvän.






Tutuistuin myös viimein vähän paremmin Hollannin taiteeseen. Haagissa vierailimme Mauritshuis -museossa, jossa on esillä muun muassa sellainen kuuluisa teos kuin Tyttö ja helmikorvakoru. Museossa oli muitakin mielenkiintoisia töitä, joihin pystyi tutustumaan paremmin ilmaisen kännykkäsovelluksen avulla. Mielestäni aika kätevä konsepti, joka voisi toimia useammassakin museossa. 

Kulttuurikokemukset jatkuivat seuraavana päivänä Amsterdamissa, jossa useiden museoiden joukosta valitsimme Van Gogh -museon kohteeksemme. Museo oli kyllä pitkän jonottamisen arvoinen, sillä kuulusien töiden lisäksi kävijä saa myös paljon tietoa taiteilijasta, hänen elämästään ja ispiraation kohteistaan. Sain näistä museoista jonkun ihmeen taidekärpäsen pureman, ja nyt innostaisi kiertää kaikki läheisten kaupunkien museot läpi. 







Amsterdamissa jatkoimme turistielämää ja hyppäsimme kanaalikiertoajelulle. Tämä on erittäin tehokas tapa tutustua Amsterdamiin ja oppaammekin oli varsin hauska ja mukava. 

Vähän kyllä käy sääliksi Amsterdamissa asuvia, että joutuvat meitä turisteja kestämään (vaikka me emme ole edes pahimmasta päästä Amsterdamin turistilaumasta...). Erityisesti veneasunnoissa asuvat joutuvat sietämään ohiajavia turisteja jatkuvasti. Mutta sepä taitaa olla hinta näin erikoisessa paikassa asumisesta. Minä olen aina hieman helpottunut, kun pääsen takaisin Haagin rauhaan. Pikkukaupungin tyttöjä sitä taidetaan lopulta olla. 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Japanilainen puutarha


Jatketaan kuvilla puutarha reissusta. Kävimme siis ihastelemassa Haagin japanilaista puutarhaa, joka on auki vain muutaman viikon vuodesta syksyllä ja keväällä. Nyt oli siis ainoa tilaisuuteni näitä itämaisia istutuksia käydä ihmettelemässä. Puutarha oli varsin kaunis ruskan keskellä, vaikka varmasti oliskin vielä vaikuttavampi keväisessä kirsikkakukka loistossa. 









Puutarha oli varsin vaatimattoman kokoinen, mutta sen kiertämiseen meni rutkasti aikaa. Joka askeleella piti joko pysähtyä ottamaan kuvaa maisemista tai hurmaavasta retkiseurasta. Ja juoksinhan itsekin linssin toiselle puolelle aika ahkerasti. Mutta eipä näin upeaa kuvauspaikkaa voinut jättää hyödyntämättä.

Sattuipa sateenvarjoni sopivan puutarhan tunnelmaan ja väriskaalaan, joten se muttui kätevästi kuvausrekvisiitaksi. Punaiset asusteeni alkavat olla jo vitsi kavereiden keskuudessa. Odotan innolla reaktiota punaiseen talvitakkiini. 









Sateen jälkeen puutarha tuoksui huumaavasti ja sai ilmeisesti meidät hellämielisesti halimaan toisiamme. No kaipa tämän puutarhan kauneus saisi kenet vain hieman hemepeäksi. 









Jos joku sattuu eksymään Haagin juuri japanilaisen puutarhan aukioloaikaan, on se kyllä katsastamisen arvoinen. Ja vaikka itse puutarha olisi kiinni, on sitä ympäröivä Clingendael puistokin hyvin kaunis. Pitää varmaan tehdä sinne pieni pyöräretki vähän paremmalla säällä. 


torstai 16. lokakuuta 2014

Kaunis ruska




Kaikki tuntuvat ylistävän syksyä ja sen mukana tullutta rauhoittumista. Minä en meinaa kestää pimeyden ja sateen aikaansaamaa apaattisuutta, joka valtaa kaverin kerrallaan, ja lopulta jopa minutkin. Teekuppi kädessä vällyjen välissä ehtii istua ihan tarpeeksi, joten en sitä nyt joka ilta jaksa harrastaa. 

Ja miksi nököttää sisällä nenä ruudussa, kun luonto on syksyllä juuri kauneimmillan. Huolestuttavasti sitä on täälläkin hukannut sen seikkaluhengen jonka voimalla kolusi kaupungin joka nurkkaa vaihdon alussa. Onneksi kaverit kiskovat välillä uusia kulmia nuuskimaan. Lähdimme ihastelemaan japanilaista puutarhaa, mutta matkalla sinne, eteemme osui vaikka mitä ruskan luomaa kauneutta. 













Lämmin ja kuiva syksy on antanut ehkä hieman harhaisen kuvan Hollannin säästä. Nyt nämäkin harhaluulot alkavat karista, ja sateenvarjo kuulua vakiovarusteisiin aina ulosastuessa. Ei se sademäärä tosin vieläkään ole sen pahempi kuin Suomessa tai Virossakaan. Kavereiden lomakuvia katsoessa sitä tosin miettii, että olisiko sittenkin kannattanut lähteä jonnekkin vähän etelämpään...

No oikeasti, olen täydellisen tyytyväinen maavalintaani. Vaikka toisaalta Hollanti ei ole niin kovin erilainen siitä mihin olen tottunut. Jotenkin tuntuu, että olisi mielenkiintoista nähdä ja kokea jotain vieläkin erilaisempaa. Mutta sen aika tulee vielä. Toistaiseksi olen tyytyväinen elämääni Euroopan ruskassa. 










Ja eiköhän tästä vielä piristytä, kun koekausi on selätetty. Ehkä tämä pimeys ja huono sää ovatkin ihan paikallaan näin kokeiden alla. Ei ole pahaksi viettää vähän useampi ilta oppikirjoihin uppoutuneena se kuuluisa teekuppi kädessä.

Vaikka eipä tässä nyt pitäisi valitella, sillä ei tässä kyllä tekemisen puutteesta ehdi kärsiä. Vanhemmat lentävät kylään tänään ja pitävät minut koko viikonlopun kiireisenä. Ensi viikolla minä puolestaan suuntaan Berliiniin. 


perjantai 10. lokakuuta 2014

Sitä ja tätä


On vähän kulunut aikaa viime kirjoittelusta, mutta eipä kuviakaan ole kertynyt tämän enempää (ainakaan niitä julkaisukelpoisia). Sellaiseksihan se elämä aina lopulta muuttuu uudessakin maassa. Alku innostuksen jälkeen arki ottaa pian vallan ja elämä muuttuu tasapainoiluksi opiskelun ja sosiaalisen elämän (ja joskus myös sosiaalisen meidan ja internetin) välillä. 

Toisaalta on ihanaa tuntea olonsa koitosaksi täällä tässä kaupungissa ja näiden ihmisten seurassa. Vaikka välillä iskee kaipaus kohti pohjoista, en voisi olla onnellisempi ystävistä, jotka olen täällä saanut. 





1. EU simulaatio kurssimme teki matkan Brysseliin töllistelemään parlamenttia ja neuvostoa. En tiedä oliko matka aivan klo 6.45 lähdön arvoinen, mutta tulipa nämäkin instituutiot sitten tsekattua. Brysselliä emme ehtineet tutkailla lyhyttä lounastaukoa pitempään, joten toivon ehtiväni tekemään sinne toisen matkan vielä tämän syksyn aikana. Toisaalta ei se ainakaan näin lyhyellä visiitillä tehnyt mitenkään erityisen suurta vaikutusta. 

2. Tyttöjen juoruiluilta Marian ja Hannan asunnossa, joka on varustettu varsin hyvällä näköalalla. Suurin osa opiskelijoista asuukin tässä tornissa ja pienoinen kateus aina iskee täällä tai Student Hotellissa vieraillessa. 

3. Täällä lähes kaikki tehdään ryhmätyönä, johon minun on täytynyt kyllä totutella. Olen esimerkiksi joutunut muuttamaan opiskelurytmini totaalisesti. Yleensä olen tuottelian noin kello kymmenestä kello neljään. Mutta sommitellessamme aikataulujamme ja opiskelutottumuksiamme, päädymme usein työskentelemään iltamyöhään asti. No ainakin voimme samalla ihastella kauniin vaaleanpunaista taivasta ja auringonlaskua koulun ikkunasta. 

4. Italialaiset sitten osaavat huolehtia siitä, että ruokaa riittää. Jälleen vietettiin syntymäpäiviä pastaa ja viiniä notkuvan pöydän ääressä.





1. & 2. Jatketaan lempiaiheellani eli ruoalla. Aivan kulman takana sijaitseva vietnamilainen ravintola Little V on houkutellut jo pitempään, ja viimein sain raijattua lähes koko lössin sinne iltaa viettämään. Sekä ruoka, että tunnelma ravintolassa olivat niin mahtavia, että päätimme ettei tämä olisi viimeinen käyntikertamme.

3. Taitavat terassikelit olla sitten lopullisesti ohitse. Istuimme hetken Grote Marktissa varjon alla, mutta kylmyys ja sade ajoi meidät lopulta sisälle. No innostuinpa sitten nappaamaan baarissa teinipeilin, johon en sitten itse edes mahtunut.

4. Kakarat riehumassa leikkipuistossa. Vaikka olenkin porukan vanhin, taisin olla ensimmäisenä kiipeilytelineeseen kiipeämässä.


Melkein on jo ensimmäinen puolisko lukuvuotta ohi. Kauhistuttavaa, miten nopeasti aika menee. On jopa lähtö alkanut jo surettamaan etukäteen. Mutta pitää vain ottaa ilo irti näistä hetkistä!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Amsterdamin kanaaleja valloittamassa


Kauan odotettu retkemme Amsterdamiin onnistui viimein viime lauantaina, vaikka muutama matkaseuralainen peruikin vielä edellisenä päivänä.

Aika iso joukko kuitenkin raahautui juna-asemalla aamulla, vaikka valitus olikin kova. Lopulta kukaan ei edes osannut sanoa, kenen idea oli lähteä niin aikaisin. No, kahvia naamaan ja menoksi.








Tällä kertaa tiirasiin kaupunkia hieman eri kulmasta, kun nappasimme allemme polkuveneen. Kuvat antavat tästä touhusta aika glamourin kuvan. Ja olihan se hetkittäin, kun ohi ajavasta veneestä ojennettiin viiniä leideille ja sikari herralle. Muutoin näytti polkeminen olevan aika rankkaa puuhaa. Itse tosin vain katselin takapenkiltä polkijoiden urakointia. 

Pari kertaa viihdytimme muita veneilijöitä pyörimällä ympyrää ja törmäilemällä seiniin, mutta perille kuitenkin pääsimme, ja vieläpä ajoissa. Hauska tapa tutustua Amsterdamiin, varsinkin, jos istut takapenkillä. 










Polkemisen jälkeen, jopa kyytiläisten vatsat kurnivat niin kovaa, että oli aika etsiä ravintola. Täytettyämme vatsamme tajusimme, että museoihin tuskin ehtisimme ennen niiden sulkemista. Muutenkin tässä vaiheessa oli tullut jo aika selväksi, että toinen ja minun tapauksessani kolmas Amsterdam retki olisi paikallaan. 

Vaelsimme vielä hetken kaduilla, kunnes pysähdyimme nauttimaan viiniä kanaalinrantaan. Tarkoitus oli baariinkin suunnata, mutta aikainen herätys, kävely ja polkeminen olivat vieneet puhdin lähes kaikilta, joten suuntasimme pian takaisin juna-asemalle. 








Tällä kertaa sääkin suosi paremmin kuin viime reissulla ja Amsterdam näytti edelleen kauniilta. Tunnuimme kuitenkin lähes kaikki jakavan mielipiteen, että asuminen Haagissa on mukavampaa. Jatkuva tungos, ihmisvilinä ja turistilaumat eivät vain ole minua varten. Tai sitten olemme jo kotiutuneet Haagiin niin hyvin, ettei mikään muu sen kanssa pysty kilpailemaan.