perjantai 10. lokakuuta 2014

Sitä ja tätä


On vähän kulunut aikaa viime kirjoittelusta, mutta eipä kuviakaan ole kertynyt tämän enempää (ainakaan niitä julkaisukelpoisia). Sellaiseksihan se elämä aina lopulta muuttuu uudessakin maassa. Alku innostuksen jälkeen arki ottaa pian vallan ja elämä muuttuu tasapainoiluksi opiskelun ja sosiaalisen elämän (ja joskus myös sosiaalisen meidan ja internetin) välillä. 

Toisaalta on ihanaa tuntea olonsa koitosaksi täällä tässä kaupungissa ja näiden ihmisten seurassa. Vaikka välillä iskee kaipaus kohti pohjoista, en voisi olla onnellisempi ystävistä, jotka olen täällä saanut. 





1. EU simulaatio kurssimme teki matkan Brysseliin töllistelemään parlamenttia ja neuvostoa. En tiedä oliko matka aivan klo 6.45 lähdön arvoinen, mutta tulipa nämäkin instituutiot sitten tsekattua. Brysselliä emme ehtineet tutkailla lyhyttä lounastaukoa pitempään, joten toivon ehtiväni tekemään sinne toisen matkan vielä tämän syksyn aikana. Toisaalta ei se ainakaan näin lyhyellä visiitillä tehnyt mitenkään erityisen suurta vaikutusta. 

2. Tyttöjen juoruiluilta Marian ja Hannan asunnossa, joka on varustettu varsin hyvällä näköalalla. Suurin osa opiskelijoista asuukin tässä tornissa ja pienoinen kateus aina iskee täällä tai Student Hotellissa vieraillessa. 

3. Täällä lähes kaikki tehdään ryhmätyönä, johon minun on täytynyt kyllä totutella. Olen esimerkiksi joutunut muuttamaan opiskelurytmini totaalisesti. Yleensä olen tuottelian noin kello kymmenestä kello neljään. Mutta sommitellessamme aikataulujamme ja opiskelutottumuksiamme, päädymme usein työskentelemään iltamyöhään asti. No ainakin voimme samalla ihastella kauniin vaaleanpunaista taivasta ja auringonlaskua koulun ikkunasta. 

4. Italialaiset sitten osaavat huolehtia siitä, että ruokaa riittää. Jälleen vietettiin syntymäpäiviä pastaa ja viiniä notkuvan pöydän ääressä.





1. & 2. Jatketaan lempiaiheellani eli ruoalla. Aivan kulman takana sijaitseva vietnamilainen ravintola Little V on houkutellut jo pitempään, ja viimein sain raijattua lähes koko lössin sinne iltaa viettämään. Sekä ruoka, että tunnelma ravintolassa olivat niin mahtavia, että päätimme ettei tämä olisi viimeinen käyntikertamme.

3. Taitavat terassikelit olla sitten lopullisesti ohitse. Istuimme hetken Grote Marktissa varjon alla, mutta kylmyys ja sade ajoi meidät lopulta sisälle. No innostuinpa sitten nappaamaan baarissa teinipeilin, johon en sitten itse edes mahtunut.

4. Kakarat riehumassa leikkipuistossa. Vaikka olenkin porukan vanhin, taisin olla ensimmäisenä kiipeilytelineeseen kiipeämässä.


Melkein on jo ensimmäinen puolisko lukuvuotta ohi. Kauhistuttavaa, miten nopeasti aika menee. On jopa lähtö alkanut jo surettamaan etukäteen. Mutta pitää vain ottaa ilo irti näistä hetkistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti