tiistai 31. maaliskuuta 2015

Tallinn Music Week





























Kauan odotettu Tallinnan musiikkiviikko pyyhkäisi taas läpi kaupungin. Aina, kun Tallinnassa tapahtuu jotain tuntuu kuin koko kaupungin valtaisi ihana festivaalihumu. Käväisin ilmaiskeikkojen lisäksi Rock Cafeessa katsomassa kasan erittäin hyviä bändejä. Minulle olivat entuudestaan tuttuja jo suloinen folk-poppia soittava Frankie Animal, multi-instrumentaalinen kokoonpano Odd Hugo, ja latvialainen pirteä poikapoppoo Carnival Youth. Tämän liäksi lavalla soittivat minulle täysin uudet tuttavuudet kansanmusiikista ammentava virolainen Curly Strings (voittekin ehkä tästä kuvasta arvata, mistä nimi tulee), hieman biebermäinen, mutta ihanan pirteä Daniel Levi, ja energinen ruotsalainen Hurricane Love






Vaikutuin jälleen kerran siitä, miten upealta Odd Hugo kuulostaa livenä, vaikka esiintyjinä he eivät mitään suuria lavapersoonia olekaan. Curly Strings puolestaan innosti koko salin hyppimään ja laulamaan minä muiden mukana, vaikka en vironkielisiä lauluja täysin ymmärtänytkään. Viimeiseksi soittaneen Carnival Youthin aikana meno olikin jo täyttä tanssimista. 

Lippu konserttiin maksoi vain kymmenen euroa, joten aika pienellä rahalla sain läjän hyviä esityksiä. Tällainen koko kaupungin hyvällä energialla täyttävä tapahtuma on juuri sopiva piristysruiske keskellä takatalvea.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Syntymäpäiväprinsessan tunnustukset


Olin ajatellut meluta vähän vähemmän synttäreistäni tänä vuonna kaiken tämän muun kiireen keskellä. Pohdiskelin myös, että ehkä olisikin aika aikuistua hieman. Mutta ikuinen synttäriprinsessa minussa lopulta tajusi, että synttärijuhlat ovat juuri se, mitä tässä kiireen ja stressin keskellä tarvitsen. Niinpä kutsuin kaverit luokseni skumppaa kilistelemään, ja lyhyestä varoitusajasta huolimatta ihanan moni pääsi lopulta paikalle. Ja tässä mahtavassa porukassahan ilta meni nauraessa. 







Olin kieltänyt lahjat, mutta tietenkin minua silti hemmoteltiin kukilla, konvehdeilla ja kuohuvalla. Ihanin lahja oli kuitenkin Sallan kirjoittama kaunis kirje ja hänen omin käsin taiteilemat kortit, joihin hän oli valinnut minulle sopivia mietelauseita. Taitaa tyttö minut aika hyvin tuntea. Kuvatkin varastettu häneltä, kun itse olen taas kameran käytössä laiskistunut. 

Seuraavan päivän hukkasimmekin täysin Klaus Kohvikin terassilla höpötellen hassuja ja juoden maailman parhaat smoothiet. Auringon lopetettuaan lämmittämisensä siirryimme Sallan ja Anninan kanssa vielä mutustelemaan luokseni sipsin jämiä ja ottamaan hassuja kaverikuvia. 





Opiskelut eivät tämän viikonlopun aikana oikein edenneet, mutta ei se kyllä haitannut yhtään. Sain nimittäin niin paljon positiivista energiaa näiden päivien aikana. Muistin taas, miten onnekas ihminen olenkaan, että elämästäni löytyy niin monia upeita ihmisiä ihan ympäri maailmaa. 

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Tallinna tulessa









Taivas nimittäin, sillä elämä puolestaan on ollut aika hiljaista viime aikoina. Olen ollut aika tyytyväinen omaan itsekuriini istua kirjastossa ja jättää turhat hipat välistä. Mutta välillä täytyy myös hieman tuulettaa aivoja. Hulluksihan sitä tulee, jos joka ilta vain kotona istuu! 

Onneksi Tallinnassa on aina tarvittaessa tekemistä. Kaverini Markus julkaisi vähän aikaa sitten uuden albumin, ja kävimme Sallan kanssa katsomassa hänen keikkaansa Teater NO99ssa. Useasti kuulemamme kappaleet kuulostivat upeilta bändin säestäminä. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Markuksen musiikkiin esimerkiksi täällä tai Spotifyssa. 







Uudet tuulet ovat puhaltaneet myös lempparibaarimme perinteisessä pubivisassa kaverini Davidin tarttuessa siellä puikkoihin. Meidän joukkueemme ei tosin voi oikein huippupisteillä ylpeillä. Olemme ennemminkin olleet helpottuneita, ettemme toistaiseksi ainakaan ole tulleet viimeisiksi. Kipuamme pistetilastoja ylös hitaasti, ja vähän epävarmasti. 





Vaikka koulu stressaa, elämässä on hyvä pitää tasapaino. Sitä kun oman itsensä pomo, ajattelee välillä, että kokoajan pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. Onneksi muut samassa tilanteessa olevat muistuttavat, ettei tilanne ole toivoton, ja kaverit kiskovat välillä vähän rentoutumaan.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Korvissa soi


Välillä tuntuu etten pysyisi järjissäni ilman musiikkia. Kun stressi alkaa kasvaa liaan suureksi, en tiedä mitään parempaa lääkettä, kuin lähteä kuulokkeet korvilla katuja vaeltamaan. Tai no, ehkä sama teho on myös kuntosalireissulla. Kuulokkeet korvilla aina sielläkin. Joka tapauksessa tässä taas pari kipaletta, joita on tullut soitettua viime aikoina vähän liikaakin. 





Vau mikä beibe, ja mikä leijonanharja! En ole kovin syvällisesti ehtinyt tämän naisen tuotantoon vielä tutustua, mutta ainakin tämä kappale on ollut kovassa soitossa.





Rhyen musiikki on ihanan hempeää, ja sanoitukset haikeita. Synkäksi se ei kuitenkaan tunnelmaa tee, vaan tasapaino optimismin ja surumielisyyden välillä on juuri sopiva.





Salla vinkkasi minulle tästä hemmosta pari viikkoa sitten, ja nyt olen aivan koukussa tähän biisiin. Olen jo melkein kehittänyt tanssirutiinin tämän kappaleen ympärille, niin paljon sen tahtiin olen kotona jammaillut. Välillä julkisella paikallakin on vaikea hillitä tanssiaskelia biisin vallatessa korvat.





Hozier kolahti minuun kovaa heti ensimmäisellä kuuntelulla. Erityisesti tämän kappaleen dramatiikka ja vahva sanoma veivät mennessään. Mutta ovat miehen muutkin kappaleet aivan huippuja, joten suosittelen tutustumaan.





Lopetetaan vähän kevyempiin tunnelmiin. Näitä hemmoja ei tarvitse Virossa ainakaan enää mainostaa, ja taitavatpa naapurin pojat olla Suomessakin nykyään aika kovaa kamaa. Tosin itse en tästä hittibiisistä niin perusta, vaan oma lempparini levyltä on Circles, jota en Youtubesta löytäny. Musavideo on kuitenkin söpö, ja tuo itse asiassa vähän mieleen Coldplayn.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Prahan jälleennäkeminen


Oi Praha! Noin seitsemän vuotta sitten tämän kaupungin kevät todella hurmasi minut. Vuosien kuluessa melkein unohdin, miten kaunis kaupunki onkaan. Vaikka Prahan helmikuu ei ehkä hurmannut kukkaloistolla tai vehreydellä, on tässä kaupungissa kyllä paljon charmia näin keskellä talveakin. Tosin auringonpaisteen ja lämpötilan puolesta olisi voinut luulla kevään jo saapuneen. 






Disney-linna!









Paikallisoppaamme osasi viedä meitä todella hyviin ravintoloihin, kahviloihin ja baareihin, joiden nimiä tai osoitteita en ikävä kyllä muista. Mutta kaikille oman elämänsä baarimikoille osaan suositella The Pub nimistä baariketjua, jonka erikoisuus on joka pöydän oma oluthana. Siitä sitten voi oman makunsa mukaan lorotella vaikka koko illan putkeen. Kunnianhimoiset oluenjuojat voivat kilpailla myös muiden pöytien ja baarien kanssa seuraten oluen kulutusta baarin näytöltä. 

Praha on aika siisti mesta, mutta itse kaupunkia parempaa tässä reissussa oli seura. Eihän näiden ihmisten näkemisestä ollut kulunut kuukautta kauempaa, mutta vähän ikävä oli ehtinyt jo tulla. Tuttuihin kuvioihin paluu suijui luontevasti, ja tuntui kuin päivääkään ei olisi kulunut sitten viime näkemän. Harmi vain, että kaikki ystävämme eivät päässeet paikalle, mutta toivottavasti teemme vielä useita vastaavia matkoja yhdessä. 









Nyt taitaa jäädä matkustaminen Suomen reissuja lukuunottamatta vähemmälle. Onhan tässä tullut jo aika paljon kuljettua ympäriinsä, mutta nälkä se vain tuntuu kasvavan syödessä. Onneksi minulta löytyy nykyisin lauma ystäviä ympäri Eurooppa, joiden luokse lähteä vierailuille. Vielä kun aika ja raha riittäisi näihin kaikkiin reissuihin...