maanantai 22. kesäkuuta 2015

Nägemist!



Viime perjantaina pakkasin viimeiset romppeeni matkalaukkuun, ja nousin jälleen laivaan suuntanani Suomi. No, olenhan minä tässä pari kertaa jo Virosta muuttannut Suomeen ja kerran Hollantiin, mutta tällä kertaa en ainakaan lähiaikoina ole palaamassa takaisin. 

Kolme vuotta on samalla todella pitkä ja lyhyt aika. Nyt tuntuu kuin kolme vuotta olisivat menneet aivan hujauksessa, mutta toisaalta näiden vuosien aikana Tallinnasta muodostui minulle hyvin rakas koti. Lähtiessäni vaihtoon, kaipasin ehkä jopa enemmän Tallinnaa kuin Helsinkiä. 






Parasta Tallinnassa asumisessa oli rento elämäntyylini. Vaikka viime lukukausi menikin stressatessa, yleisesti ottaen Tallinnassa saattoi ottaa aika lungisti. Pienessä kaupungissa saattoi asustella varsin lähellä keskustaa, jolloin elämää ei tarvinnut suunnitella bussiaikataulujen perusteella. Vain viesti kaverille, ja saatoitte kymmenessä minuutissa kipittää vaikka lounaalle, viinille tai elokuviin. 

Tietenkin suomalaiselle eduksi ovat Tallinnan edulliset hinnat, jolloin opiskelijallakin on varaa käydä silloin tällöin syömässä ravintoloissa. Itse harrastin tätä ehkä jopa liian ahkerasti, sillä Tallinnasta löytyy niin hurjasti hyviä ravintoloita ja kahviloita kokeiltavaksi. Ja uusia tuntuu avautuvan lähes viikoittain. 






Tallinna on myös hyvin monipuolinen ja ehkä vähän outo kaupunki. Arkkitehtuaalisesti sieltä löytyy niin vanhaa kuin uutta, sekä rumaa ja kaunista. Vanhankaupungin lisäksi, nautin erityisesti vanhojen rakennuksien uusiokäytöstä. Vanhat tehtaat on otettu käyttöön trendikkäinä kulttuurikohteina tai ravintoloina. 

Elämä kansainvälisenä opiskelijana on myös ollut todella antoisaa. Tallinnassa on melko pieni, mutta aktiivinen kansainvälinen porukka. Olemme usein kavereiden kanssa puhuneet, että Tallinnaan tuntuu usein löytävän tiensä todella avarakatseiset ja ennakkoluulottomat tyypit. Olen tavannut niin huiman määrän upeita ja mielenkiintoisia ihmisiä eri puolilta maailmaa, etten voi tuntea kuin kiitollisuutta tästä kokemuksesta. 





Ei elämä Tallinnassa ole toki täydellistä ollut. Onhan kaupunki aika pieni ja paikoitellen vähän ankea neukku-pytinkeineen ja kuoppaisine teineen. Kolmen vuoden aikana ei ole myöskään voinut välttyä huomaamasta Viron ja Tallinnan yhteiskunnallisia ongelmia, jotka eivät tosin suoranaisesti minuun vaikuta. Myös opinto-ohjelmassani olisi ehkä ollut hieman parantamisen varaa, eikä yliopisto kaikin puolin vastanut täysin odotuksiani. Kolmessa vuodessa (tai tarkemmin kahdessa ja puolessa) on tullut olo, että olisi ehkä aika nähdä jotain muutakin. 

Tallinna on minulle hyvin rakas kaupunki, ja olen surullinen jättäessäni elämäni siellä taakseni. Olen aivan tajuttoman tyytyväinen, että aikoinaan päätin sen kummempia miettimättä lähteä lahden toiselle puolelle opiskelemaan. Silti minulla on vahvasti myös sellainen olo, että ehkä on aika siirtyä eteenpäin. Toistaiseksi olen palannut siis Suomeen, mutta saa vielä nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Translation: Once again I took a ferry from Tallinn to Helsinki, but this time I'm not moving back in a near future. Three years went extremely fast, but during this time I made Tallinn my home. 

The best thing about living in Tallinn was the relaxed lifestyle I had. It was almost even too easy to meetup with friends with a very short notice. And there are always so many good restaurants, cafes and bars to try out!

Tallinn is a very diverse and a bit weird city. You can find both old and new, as well as, beautiful and ugly architecture only a short distance from each other. I especially appreciate how old buildings, such as old factories, have been transformed into trendy venues and restaurants. 

Also, I have been really enjoying being part of the international community of Tallinn. I'm extremely grateful for the opportunity to meet so many interesting and amazing people from around the world.  

Of course life in Tallinn hasn't always been perfect, and there are some things I'm not gonna miss. After all, the city is quite small, so after 3 (or 2,5 to be more precise) years, I feel that I'm ready to see something else. Yet, I couldn't be happier about my decision to study in Tallinn, and I'm gonna miss the city and the people  a lot. 

So, I'll be living in Finland again for now, but I'm sure my adventures won't end here... 

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kalamaja: kukkia ja graffitteja

Kaikkien näiden vuosien jälkeen, Tallinna on edelleen mielestäni varsin eriskummallinen kaupunki. Maisemat muuttuvat melkein joka kadunkulmassa. Täältä löytyy niin Vanhankaupungin kaunista historiallista arkkitehtuuria, söpöjä puutaloja, ankeita betonimöhkäleitä, joutomaata, graffitteja ja vanhoja teollisuusaluita, jotka ovat saaneet uuden elämän taideväen ja hipsterien käsittelyssä. 

Nyt kun muutto lähenee uhkaavasti, olen entistä ahkerammin yrittänyt nauttia tämän kaupungin kaikista eripuolista. Eräs päivä kiertelin ympäri Kalamajaa, joka on tullut varsin trendikkääksi viime vuosina. Silti sieltä täältä löytyy ränsistyneitä rakennuksia ja käyttämättömiä maapaloja. Vehreyden keskellä nekään eivät näyttäneet niin ankeilta. 














Erityisesti Telliskiven alue on kehittynyt hurjasti kaikkien näiden vuosien aikana. Ensimmäisenä vuotenani Tallinnassa sieltä löytyi melkeinpä vain nykyisin legendaarisen maineen saanut F-Hoone ravintola. Nyt tuntuu, että aina paikalla vieraillessani jokin on vähän kehittynyt tai muuttunut. Ravintoloita löytyy nykyisin useampikin, ja sen lisäksi paljon erilaisia design- ja harrastusliikkeitä. Tapahtuumaakin riittää varsinkin näin kesällä. Ensi viikonloppuna Telliskiven valtaa katuruokafestivaali, joka ikävä kyllä jää minulta nyt väliin. Vähän harmi melkein lähteä juuri, kun tämä kaupunki herää eloon. 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Elämää kahdessa maassa


Järkkäriä ei aina jaksa kantaa meiningeissä mukana, mutta onneksi nykypäivänä kohtalaisia kuvia saa myös kännykällä. Kuvanlaatu ei ehkä ole se paras mahdollinen, mutta ainakin tunnelma kuvista välittyy. Tässä siis taas kuvia viime viikoilta.




Minulla oli lauantaina varsinainen bilepäivä, kun osallistuin kaikkiaan kolmeen eri juhlaan kahdessa eri maassa. Ensin järjestin ja juhlin veljeni ylppärijuhlia Suomessa. Onnea vielä veljelleni, jonka kivoissa juhlissa aika vierähti nopeasti. Illaksi matkasin Tallinnaan pistäytymään ensin kaverini synttäreillä, josta siirryin toisen ystäväni läksiäisjuhliin. Läträilin siis pitkästä aikaa vähän meikeillä ja skumpalla. Aivan mahtavan hauska juhlapäivä. Tosin juhlista etuajassa lähteminen on aina harmi, vaikka seuraavat pidot odottaisivatkin jo.  






Vietin viikon Suomessa ihanista keleistä nauttien. Kävin parin kamun kanssa piknikillä, ja nautin muutenkin auringosta, vehreydestä ja kukkaloistosta. Ei tuolla vielä ihan kesä ole, mutta lähellä jo ollaan! Ihailin jälleen myös Helsingin arkkitehtuuria, joka tuntuu Tallinnan jälkeen taas yllättävän virkistävältä. Kävin myös pitkästä aikaa Kiasmassa, jossa syyskuuhun asti esillä olevaa Robert Mapplethorpen valokuvanäyttelyä suosittelen lämpimästi.  






On tullut vähän myös syötyä. Helsingissä kokeilin jo toista kertaa Friends & Brgrs -ravintolaa, joka tarjoaa ehkä hinta-laatusuhteeltaan Helsingin  parhaat hampparit ja ranet. Ranskikset ja pihvit paistetaan paikanpäällä, eivätkä ole mitään pakastepussikamaa. Silti annoksesta ei tarvitse maksaa 11 euroa enempää, mikä on vähän tässä ylikalliin ruoan maassa. Kasvisburgerikin löytyy, jonka eräs varsin valikoiva kasvissyöjä ystäväni totesi hyväksi. 

Tallinnassa kävimme Sallan läksiäisillallisella vähän hienommassa mestassa Tallinnan ja Viimsin rajalla sijaitsevassa Noassa. Ruoka oli toki hintavampaa, kuin ravintoloissa missä yleensä käyn, mutta kuitenkin edullista suomalaisen näkökulmasta. Itse söin mustekala eli kaheksajala pastan, joka kyllä helli makunystyröitä. Ihaninta tässä ravintolassa on tuo merelle avautuva terassi, joka harmi kyllä oli sateen vuoksi suljettuna meidän vierailumme aikana. Varmasti aivan ihana istumapaikka lämpiminä kesäiltoina.